Padattajilla oli jännittävät paikat tiedossa. Nikki ja Johannes vihittäisiin avioliittoon. Molemmat halusivat, että se tapahtuisi kotona. Niinpä vihkiminen järjestetään heidän pihallaan.

 

 

Nikki oli jännittynyt hääpäivän aamuna. Niinpä hän päätti tehdä päivän aluksi ravitsevaa tomaattimehua. Tomaatit olivat hänen itsensä kasvattamia.

 

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Johanneskin oli vihdoin herännyt ja ensimmäiseksi hän halusi toivottaa huomenet  tulevalle vaimolleen.

 

 

Kello 16 Johannes ja Nikki vihittiin.

 

 

 

 

Vihdoin sulhanen sai luvan suudella morsiantaan, vaikka eräs vieraista olikin ihan lähietäisyydellä.

 

 

Vastavihitty aviopari oli onnensa kukkuloilla.

 

Tauno kaatoi vieraille ja hääparille kuohuvaa.

 

 

 

Ensin nostettiin maljaa parille ja...

 

 

... sen jälkeen odotettiin sulhasen puhetta. Johannes oli yllättynyt, mutta aloitti puheensa. "Rakas vaimoni ja hyvät ystävät. Enpä olisi uskonut ja minut joku joskus huolisi miehekseen. Mutta Nikki vei jalat alta heti, kun tapasimme ensi kertaa Stadissa eräässä ravintolassa. Vihdoin olen löytänyt elämäni valon. Kiitos Nikki, että otit minut elämääsi ja kiitos Alisa, että annoit äidillesi ja minulle mahdollisuuden. Olette molemmat rakkaita minulle."

 

Tunteikkaan puheen jälkeen Nikki päätti ottaa hieman kakkua, jonka Alisa oli valmistanut. Nami, nami.

 

 

 

 

 

 

<?xml:namespace prefix = v ns = "urn:schemas-microsoft-com:vml" />

Ilta jatkui juhlien merkeissä, vaikka aurinko oli laskenut ja pimeys tullut, niin maljoja nosteltiin.

 

 

 

 

Lopulta limusiini tuli hakemaan morsiusparia ja pari lähti omille teilleen.

 

 

 Juhlien jälkeen Nikki ja Johannes nauttivat rauhassa toistensa seurasta. Molemmat olivat hyvin onnellisia ja Nikki tunsi suurta rakkautta Johannesta kohtaan. Tulevaisuus näytti hyvältä. Molemmat olivat löytäneet toisistaan onnen, josta molemmat olivat haaveilleet.