Nämät sivut on pyhitetty Sims2-kertomukselle. Ensimmäinen tarinani Romeo Love on melko lyhyt, mutta silti tapahtumarikas. Tästä pääset tutustumaan Romeo Loveen ja Padattajan 2 ensimmäiseen osaan. Padattajan tulevia jaksoja voit seurata täällä. Pahoittelen ensimmäisten jaksojen kuvien huonoa laatua.

Padattaja alkoi Legacynä. En jaksanutkaan pelata haastetta, joten tarina jatkuu ihan tavallisena tarinana. Padattaja loppuu valitettavasti tähän. Minulle tapahtui pieni tekninen kämmi ja Padattajat hävisivät Bittitaivaaseen.

Amanda oli kotiutunut hyvin uuteen kotiinsa. Paljon oli myös  tapahtunut asioita: Alisa oli vihitty Anttonin kanssa ja heille oli syntynyt kaksoset. Valitettavasti Alisan ja Amandan Nikki-äiti oli nukkunut pois Alisan ja Anttonin häämatkan aikana. Se oli saanut Amandankin tajuamaan, että kuinka lyhyt elämä oikeastaan olikaan. Amanda ymmärsi, että ehkä hänenkin olisi jo aika perustaa perhe.

Ennen töihin lähtöään Amanda päätti valmistaa maukkaan salaattiaterian. Amanda ruuanvalmistustaidot vaativat muutenkin hieman harjoittelua. Ensimmäiseksi Amanda ajatteli kokeilla Ceasar-salaatin valmistusta. Amandan profiilista huomaa, että ruoka on Amandalle maistunut, mutta toisaalta Amanda ei koskaan halunnutkaan olla mikään hammastikkujalka.

Vaikka ilma olikin jo viilentynyt ja ilmassa oli jo talven tuntu, päätti Amanda pulahtaa uima-altaaseen. Menoa ei kylmyys haitannut. Ja pitihän uima-allas koeuida ennen talvea. Amanda oli tehnyt kovasti töitä ja vihdoin oli saanut hankittua pihalle uima-altaan. Se toi mieleen lapsuuden kodin.

Amandan harmiksi wc:n pesuallas teki tenän ja vettä suihkusi ympäri toilettia. Mutta hätä ei ollut suuri, sillä jo pienestä pitäen Amanda oli seurannut vierestä, kun Nikki-äiti oli kotona korjannut vuotavat hanat. Harri-isältä se ei oikein ollut luonnistanut. Aika kului nopeaan ja niinpä Amanda oli lähdettävä ripeästi töihiin, jottei myöhästyisi.

Ennen kuin Amanda pääsi töistä kotiin, oli jo aurinko laskenut ja hämärä laskeutunut. Nälkäkin jo kurni Amandan vatsassa, mutta mitään suuritöistä ateriaa nainen ei jaksanut valmistaa, vaan pyöräytti nopeasti keittiömestarin salaatin illalliseksi. Sen jälkeen Amandi menikin nukkumaan. Onneksi seuraavana päivänä olisikin vapaapäivä. ”Ihanaa, kun saan nukkua pitkään.” myhäili Amanda itsekseen.

Seuraavana päivänä Amanda päätti rentoutua ja olla vain. Pitkästä aikaa Amandalle tuli inspiraatio soittaa pianoa. Varsinkin äidin kuoleman jälkeen ei soittaminen ollut maistunut. Pitkästä aikaa Amandalla oli hyvä fiilis. ”Ja eipä se Gullik Horsmakaan pahimmasta päästä ollut.” mietiskeli Amanda. ”Taidanpa mennä hieman pihalle, kun on niin kaunis ilma.”

Pihalla Amanda ei kauan ehtinyt yksin olemaan, sillä Gullik oli päättänyt tulla yllätysvierailulle. Gullikin tunteet roihusivat kuumina ja mies ottikin Amandan syleilyyn ja suuteli naista hellästi. ”Mutta mitäs tämä on?” kysyi Amanda hämmentyneenä.”Anteeksi, taisin hieman innostua.” sanoi Gullik itsekin hämmentyneenä.”Tämä vain tuntui niin luonnolliselta.” ”Ei sinun tarvitse anteeksi pyydellä. Tämä tuli vain niin yllättäen.” hymyili Amanda. ”Tulisitko sisälle?” pyysi Amanda.

Gullik ja Amanda menivät sisälle, sillä ulkona oli jo melko viileä viima. ”Talven tulo on vain ajan kysymys.” totesi Gullik. ”Kyllä, ilma on viilentynyt melko nopeasti.” vastasi Amanda. Gullik ja Amanda jatkoivat keskustelua ruuanlaitosta ja työstä. Molemmat olivat nimittäin samassa työpaikassa, mutta eri tehtävissä. Aika kului niin, että he eivät huomannetkaan, että oli jo alkanut hämärtää. ”Kyllä minun on nyt valitettavasti lähdettävä, että jaksan herätä aamulla ajoissa töihin.” valitteli Gullik. ”Kylläpä aika on rientänyt.” myönsi Amanda.”

Amanda saattoi Gullikin pihalle. ”Amanda, tiedätkö, että olen rakastunut sinuun.” uskalsi Gullik vihdoin tunnustaa tunteensa Amandalle. ”Voi, Gullik. Minä tunnen aivan samoin sinua kohtaan.” kuiskasi Amanda takaisin. ”Hyvää yötä kulta.” toivottivat molemmat yhteen ääneen.

Seuraavana aamuna Amanda heräsi aikaisin valmistamaan aamiaista. Tällä kertaa olisi vuorossa paprika-omeletti. ”Kyllä tämä on rakkautta, mitä tunnen Gullikia kohtaan.” vakuutteli Amanda itselleen, vaikka välillä pieni epäilys hiipi hänen mieleensä. ”Tunne on vain erilainen kuin Moritzin kanssa, mutta Moritz olikin elämäni rakkaus.” pohti Amanda.

Aamiaisen nautittuaan Amanda siisti keittiön tasot ja mietti elämäänsä. ”Gullikin kanssa on kyllä hyvä olla.” mietti Amanda edelleen. ”Häneen voin kyllä luottaa. Turhaan minä tässä mitään epäilen.”

Työpäivän jälkeen oli hyvä hengähtää ja syödä purkkiherkkua. Toisinaan Amanda oli sen verran uupunut, että ei jaksanut valmistaa itse illallistaan. Amanda lempiohjelmat tulivat Tenavakanavalta. Siellä ohjelmat olivat hyvää ”aivot narikkaan”-osastoa.

Kuten kuvasta huomaa, niin suurlähettilään assistentin työtehtävät olivat toisinaan hyvin uuvuttavia. Muutenkaan Amandalla ei ollut vaikeuksia saada unen päästä kiinni. Onneksi Amanda ei nähnyt oikeastaan yhtään unia. Muutamat työtoverit olivat kovia unennäkijöitä ja he valittelivat, että se oikeastaan melko uuvuttavaa.

Tietenkin wc:n lavuaari alkoi jälleen vuotaa ja keskellä yötä. Aamulla olisikin Amandalla taas työsarkaa. Onneksi Amanda oli äidiltään perinyt teknistä osaamista, että näistä hän selvisi ilman korjaajan apua.

Wc:n lavuaarin korjattua, nautti Amanda juustoleivästä. Juustoleivät olivat hänen himonsa. Niihin ei voisi kyllästyä koskaan. Aamiaisen jälkeen Amanda riensikin töihin.

 

Amanda oli tavannut Gullikin matkan varrella ja pyysi miestä kylään. Tässä he ovatkin juuri kaartaneet Amandan kotipihalle.Ilmeestä Gullikilla on jotain tiettyä mielessä tai sitten mies on vain niin ihastunut Amandan autoon.

Tässä nuoripari nauttii olostaan sängyllä. ”Jos nyt asiat johtaan toiseen, niin en vastustele kyllä yhtään.” mietiskelivät nuoret tahoillaan.

Asiat todellakin johtivat siihen toiseen. Nuoripari laittoi peiton ja tyynyt todellakin kunnolla heilumaan. Tunteet kipunoivat puolin ja toisin.

”Rakas, olet niin ihana. Miten olen voinut saadakin sinut omakseni.” huokaili Gullik Amandalle.

”Voi kulta. Sinä olet itse ihana.” vastasi Amanda takaisin.

Gullik rohkaisi mielensä: ”Amanda-rakas, menisitkö kanssasi kihloihin?”

”Voi, totta kai.” vastasi Amanda välittömästi .

”Kihlaus oli kyllä melkoinen yllätys ja ehkäpä nopeakin päätös, mutta toisaalta. Olisiko se siitä parantaunut miettimällä.” ajatteli Gullik.

”Saapi nähdä, että miten Alisa ja Johannes reagoivat.” aprikoi Amanda. ”Tiedän, että he eivät Gullikista oikein pidä.”

Seuraavana päivänä Amanda soitti siskolleen ja Johannekselle. Amanda aloitti: ”Tämä voi tulla hieman yllätyksenä, mutta olemme Gullikin kanssa menneet kihloihin.” Alisa onnitteli siskoaan, mutta hänen äänestä kyllä kuulsi epäusko ja ehkä pettymyskin. Johannes puolestaan ei salannut tunteitaan: ”Olen kyllä sitä mieltä, että paremminkin olisit voinut valita, mutta onnea silti.” Kyllähän Johanneksen sanat kirpaisivat, mutta toisaalta ne eivät tulleet yllätyksenä. Amanda ei antanut niiden silti pahoittaa mieltään.

 

Onneksi Amandalla oli erilaisia harrastuksia, joilla purkaa pahaa oloa. Yksi rakkaimmista harrastuksista oli maalaaminen, jonka hän oli löytänyt opiskeluaikoina. Tosin Amanda ei vielä ollut mikään uusi Rembrandt, mutta ajatus oli tärkein. Harrastuspohjaltahan Amanda maalasikin.

Aamulla Amanda meni hieman mietteliäänä töihin. Hän tiesi, että hänen ja Gullikin kihlaus herättäisi puhetta. Varsinkin Sirpa Jalonen tulisi varmasti piikittelemään, sillä Amanda tiesi, että Sirpa oli itse ihastunut Gullikiin.

 

Amandan ja Gullikin tapaamiset olivat aina hellyyden täyteisiä. Gulllik ei pelännyt näyttää tunteitaan ja paikalla ei silloin ollut väliä. Toisinaan Amanda olisi halunnut olla hieman pidättyväisempi.

Yksi heidän lempikutupaikoistaan oli Amandan auto. Amandaa hieman mietitytti Gullikin into lempiä nimenomaan autossa. ”Onko Gullikilla autoista joku fiksaatio?” mietti Amanda, mutta unohti asian nopeasti.

Välillä meno autossa äityi sen verran hurjaksi, että auton etulasikin meni huuruun ja auto ei pysynyt edes maassa, vaan hyppi ilmaan. Kyllä naapureilla oli välillä naurussa pitelemistä.

Toisinaan Gullik vietti öitä Amandan luona. Gullikin ilme on harvinaisen tyytyväinen…

Eräänä lauantai-iltana Amanda ja Gullik päättivät viettää iltaa vaihteeksi Stadissa. Amanda oli iloinen, sillä pitkästä oli kiva päästä tuulettumaan kunnolla.

Gullikin ehdotuksesta he menivät karaokebaariin. Siellä pariskunta äityi oikein kunnon duettoon. Amanda ainakin eläytyi kunnolla kappaleeseen.

Muutaman viinilasin jälkeen Gullik ehdotti hitaita. Voi tuota nuorta lempeä.

Kunnes Amanda ehdotti jälleen uutta duettoa ja eihän Gullik voinut kieltäytyä. Amanda oli löytänyt uuden hauskan harrastuksen ja mikä parasta sitä voisi harrastaa yksin tai jonkun toisen kanssa.

Amanda ja Gullik malttoivat lopettaa vasta aamun sarastaessa. ”Kiitos upeasta illasta Gullik.” kuiskasi Amanda hellästi. ” Kiitos itsellesi.” vasta Gullik. ”Valitettavasti minun täytyy mennä kotiin, sillä huomenna on työpäivä.” ”Huomennä nähdään sitten töissä.” huikkasi Amanda Gullikille.

Jotta Amanda menestyisi työelämässä, oli hänen opiskeltava lisää taitoja. Esimerkiksi ruuanlaitossa hän alkoi olemaan jo melkoinen haka. Kaiken lisäksi yksi hänen elämäntavoitteista oli syödä niin paljon juustovoileipiä kuin vain mahdollista.

 

Yksi Amandan lempivempeleistä kotona oli hierova suihku. Se oli tarpeen varsinkin rankan työpäivän jälkeen.

Tässä yksi Amandan lempihetkistä eli juustovoileivästä nauttiminen. Amandan mielestä cheddarjuusto oli kaikkein parasta leivällä. Mozzarella tuli hyvänä kakkosena.

Amanda sai kovan uurastamisen jälkeen ylennyksen ja hänestä tuli luolien tutkija.

 

Menestyäkseen työelämässä työhön liittyvä kirjallisuus vei osan Amandan vapaa-ajasta. Vaikka Amanda kuinka opiskeli, niin hän ei voinut olla hämmästelemättä mitä kaikkea luonto piti sisällään ja kuinka paljon olisi uusia asioita, joita tutkia.

 

Mutta jottei Amandan elämä olisi pelkkää työntekoa, oli välillä rentouduttava. Tässä Amanda on lähdössä baanalle Stadiin. Amanda oli huomannut miettivänsä yhä useammin, että kihlaus Gullikin kanssa ei ehkä ollutk sittenkään kaikkein järkevin teko.

 

Karaoken ohella Amanda piti hyvin paljon tanssimisesta ja sehän onnistui vain yökerhossa. Eräänä lauantai-iltana Amanda tapasi komean tyypin. ”Onpas kiinnostava tyyppi.” ajatteli Amanda. Amanda viihtyi erittäin hyvin tuttavuuden seurassa.

 

Gullik oli sattumalta eksynyt samaan ravintolaan ja huomannut Amandan vieraan miehen seurassa ja sai raivarin. Mies laittoi välit poikki Amandaan ja rupesi fyysiseksi. ”Mitä hittoa sä aikaa vehtaat vieraiden miesten kanssa?” karjui Gullik. ”Mitäs sä meinaat?” ihmetteli Amanda. ”Nyt sä äijä teit viimeisen tekos. Muahan ei tuu kukaan lyömään. Pidä sormukses.”  kiekui Amanda. Amandan juttukaveri katsoi vierestä parin tappelua.

”Anteeksi kauheasti tää kohtaus, mutta taisi poikaystävästä tulla entinen. Enpä olisi uskonut, että se rupee väkivaltaseksi.” pahoitteli Amanda. ”Olihan se aika rajua. Oletko kunnossa?” kyseli Joonas Lampinen. ”Joo, kyllä tää tästä.” myönsi Amanda, vaikka sisimmässään nainen itki.

 

Amanda ja Joonas jatkoivat jutteluaan arkeologiasta. Gullik ei kuitenkaan malttanut olla seuraamatta Amandan ja Joonaksen keskustelua. Amanda päätti olla välittämättä Gullikista.”Hittoako siihen tulee enää notkumaan?” mietti Amanda vihaisena.

Gullikin laulaessa taustalla Amanda ja Joonas päättivät juttutuokionsa. ” Olisi mukava tavata vielä uudestaan.” totesi Joonas. ”Joo, tosiaan. Tässä on mun puhelinnumero ja soittele, kun sulla on vapaata.” innostui Amanda.

 

Kotiin päästyään Amanda meni suoraa päätä nukkumaan. Amandan viimeinen ajatus ennen nukahtamistaan oli Joonas Lampinen.

Yön aikana oli alkanut lunta pyryttämään melkoisesti. Amanda haki aamun lehden ja keitti kahvia ja nautti aamiaiseksi kupin kuumaa ja juustoleivän ennen töihin lähtöä. ”Gullik on varmaan haukkunut mua kaikille, mutta minäpä aion näyttää kaikille, ettei tunnu missään.” uhosi Amanda mielessään. ”Sirpa Jalonen voi pitää Gullikin ihan yksinään.”

 

Amanda oli jälleen kohdannut ikävyyksiä rakkauselämässään. Saako Amanda koskaan toivomaansa perhettä ja onnellista parisuhdetta? Entä eteneekö Amandan ja Joonaksen suhde mihinkään?

Nämät sivut on pyhitetty Sims2-kertomuksille. Ensimmäinen tarinani Romeo Love on melko lyhyt, mutta silti tapahtumarikas. Tästä pääset tutustumaan Romeo Loveen ja Padattajan 2 ensimmäiseen osaan. Padattajan tulevia jaksoja voit seurata täällä. Pahoittelen ensimmäisten jaksojen kuvien huonoa laatua.

Padattaja alkoi Legacynä. En jaksanutkaan pelata haastetta, joten tarina jatkuu ihan omilla säännöilläni. Olen ajatellut uuden Legacyn aloittamista ja se tulee kyllä olemaan LC loppuun asti. Toistaiseksi tuleva LC on vielä ajatusasteella.

Alisa ja Antton olivat siis palanneet iki-ihanalta häämatkaltaan. Matkan viimeisimpinä päivinä Alisa oli tuntenut hieman etovaa oloa ja lämpöäkin oli ollut.

Alisan herätessä ensimmäiseen matkan jälkeiseen aamuun, tunsi hän olonsa hirvittäväksi. Monet hajut, jotka aiemmin tuntuivat hyviltä, saivat Alisan miltei oksentamaan. Anttonille Alisa ei vielä uskaltanut kertoa raskausepäilyksestään, sillä jos hän ei olisikaan raskaana, niin Antton olisi kauhean pettynyt. Alisa tiesi, että Anttonin suurin toive olisi tulla isäksi.

Pahin olo oli jo helpottanut huomattavasti ja Alisa päätti valmistaa paprika-munakasta Anttonille ja itselleen ennen töihin lähtöä. ”Kylläpä on ihanaa olla taas kotona, vaikka lomalla oli fantastista, kun sai olla huolehtimatta arkiaskareista.” mietti Alisa itsekseen.

Kunnes paha olo yllätti pahemman kerran. Alisa teki lähempää tuttavuutta wc-pöntön kanssa. ”Onpa kauhea olo.” surkutteli Alisa oloaan. ”Kumpa tämä pahoinvointi ei kestäisi kuukausitolkulla. ”

Keittiöön palatessaan Antton odotti häntä ja otti hänen intohimoiseen syleilyyn. ”Kulta, olisiko sinulla jotain kerrottavaa minulle?” kysyi Antton viattomasti.

”Voi, kulta olin ajatellut kertoa, kun olen varma asiasta, mutta luultavasti olen raskaana.” tunnusti Alisa miehelleen.

”En voi uskoa tätä, sillä tästä olen haaveillut jo kauan.” hihkui Antton.

”Tiedän, rakas, tiedän.”vastasi Alisa onnellisena.

Aamu kului nopeasti ja Anttonin oli jo aika lähteä töihin. Mies vain mietti tulevaa perheenlisäystä. ”Saammekohan yhden vai useamman lapsen?” arvuutteli Antton itsekseen. ”Kunhan lapsi tai lapset ovat terveitä. Se on kaikkein tärkeintä ja että Alisakin voi hyvin.”

Anttonin lähdettyä Alisa tunsi olonsa paremmaksi, että uskalsi valmistaa itselleen munakkaan. Tällä kertaa hän sai sen myös syötyä. Alisa tarvitsi terveellistä ruokaa ja lepoa, jotta jaksaisi kantaa heidän rakkautensa hedelmää 9 kuukauden ajan.

Eräänä iltana töistä tullessaan Antton sai pelottava kohtauksen juuri ennen nukkumaan menoa. Mies vain sätki ja huusi makuuhuoneen lattialla ja irvisteli kummallisesti. Alisa huolestui toden teolla: ”Ei kai mieheni nyt seonnut lopullisesti?”

Kohtaus meni ohi, mutta seuraavana aamuna hän alkoi jutella Professori Palloselle. ”Tämä on kyllä huolestuttavaa.” mietti Alisa. ”Minun täytyy kyllä soittaa varmuuden vuoksi terapeutille.”

Terapeutti pääsi käymään vasta illalla ja Antton oli keksinyt riisuutua alasti heti kotiin päästyään. Kuten kuvasta näkyy Alisa ei tästä ole kauhean tyytyväinen. Terapeutti kuunteli Anttonia. Lopulta terapeutti sanoi Alisalle: ”Miehesi kärsii tilapäisestä stressireaktiosta. Luultavasti lapsen tuleva syntymä, sai hänet stressaantumaan sen verran, että käyttäytyi päättömästi. Uskon, että hän palautuu normaaliksi itsekseen muutamassa päivässä.”

”Voi, kuinka helpottavaa kuulla.” huokaisi Alisa.

Alisan raskaus oli edennyt jo niin pitkälle, että hän jäi äitiyslomalle. Äitiysvaatteet eivät tosin olleet aivan viimeistä huutoa, mutta välttivät näin aluksi.

Alisa hämmästeli itsekin hyvää ruokahaluaan. ”Nyt minun tekee niin kauheasti mieli juustopastaa ja paljon.”

Alisa nuuhki pastan ihanaa tuoksua. Raskaus oli saanut hänet kaikenlaisten juustoruokien makuun: juustopastaa, juustoleipiä, juustokeittoa, jne…

Antton oli selvinnyt väliaikaisesta sekoamisestaan nopeasti. Niinpä tuleva isä opiskeli innokkaasti lapsen kasvatusoppaita. ”Minun tulee kyllä maailman paras isä.” lupasi Antton itselleen.

Välillä Alisaa laiskotti niin, ettei viitsinyt pukea vaatteita päälleen vaan kulki aamusta alkaen pyjamassaan. Linnun kanssa oli kiva suunnitella tulevaa lasten huonetta ja muutenkin linnusta oli paljon seuraa Alisalle.

Kun Alisa kyllästyi juustopastaan, siirtyi hän spagettiin ja lihapullakastikkeeseen. Ja ruoka Alisalle maistui. Alisa oli aina ollut melko hoikka ja ruoka ei aina ollut niin maistunut, joten oli ihan hyvä, että nainen sai hyvin syötyä.

Vihdoin Alisa pääsi käymään Veronalan vaatekaupoissa ja hankki itselleen mukavamman näköisen äitiysasun. Yllättävää, että Alisa on tallustelemassa kohti keittiötä, jälleen kerran.

Tällä kertaa Alisa päätti kokeilla hampurilaisten valmistamista. Itseasiassa Alisa oli oppinut nauttimaan ruuan valmistamisesta, että uskoi jatkavan sitä synnytyksen jälkeekin.

Johannes soitti eräänä päivänä. Mies oli koittanut pitkittää asiaa jo kauan, mutta enää hän ei siihen pystynyt. ”Alisa-kulta, minun on surukseni kerrottava, että äitisi nukkui pois häämatkanne aikana.”  aloitti Johannes ääni väristen.

”Ei voi olla totta. Sano, että se ei ole totta.” itki Alisa.

”Olen pahoillani, että en kertonut sitä heti, mutta se oli niin vaikeaa.” pahoitteli Johannes.

”Olisin niin toivonut, että äiti oli nähnyt lapsenlapsensa.” nyyhki Alisa.

”Mitä. Saatteko te ihan oikeasti perheen lisäystä?” kysyi Johannes.

”Kyllä, se on totta ja ihan oikeasti saamme lapsen.” myönsi Alisa.

”Oikein kovasti onnea sinulle ja Anttonille. Tämä oli mukava uutinen kaiken tämän surun keskellä.” iloitsi Johannes.

”Minun täytyy lopetella, mutta kyllä tämä tästä. Tulehan käymään, kun ehdit.” pyysi Alisa.

”Juu, tottahan toki.Hei, hei Alisa.”

”Hei, hei Johannes.” vastasi Alisa lopuksi isäpuolelleen.

Alisan raskaus sujui ja ruoka maistui. Tässä Alisa valmistaa juustovoileipiä, joihin hänelle tuli oikea himo. Varsinkin, kun laittoi emmental-juustoa ja lämmitti leivän uunissa.

Toisinaan Anttonin työpäivät venyivät niin pitkiksi, että Alisa ja Antton osuivat yhteen vasta sängyssä. Usein Alisa oli jo unten mailla, kun Antton tuli kotiin.

Liekö raskauden aiheuttamaa, niin Alisa päätti vaihtaa tyyliään hieman pehmeämpään suuntaan. Hän oli ihastunut Amandan uuteen hiusmalliin, että halusi itselleen samanlaisen. Alisa oli keksinyt itselleen uuden päiväohjelman. Häämatkalla Alisa ihastui hulatanssiin niin kovasti, että innostui harrastamaan sitä kotona päivisin. Se sai unohtamaan jo melko tukalan olon. ”Voisiko olla mahdollista, että vatsassani olisikin 2 asukkia?” mietiskeli Alisa.

Eräänä päivänä Anttonin kotiintulon jälkeen, alkoi Alisan synnytyspolton kesken wc-pesun. ”Antton, nyt se alkaa?” huusi Alisa. ”Miten näin helvetillisä tuskia voi ollakaan.” kirosi Alisa.

Antton ehti juuri parahiksi, kun lapsi syntyi. Saanko esitellä Aaro Kuusela. Voi sitä sitä ylpeyttä, jota Antton tunsi. ”Terve, kaveri. Tervetuloa maailmaan. Iskä tässä.” puheli Antton pojalleen. Aaro näyttää varsin tyytyväiseltä isänsä sylissä.

Mutta synnytys jatkui edelleen. Tässä puolestaan on Alina Kuusela äitinsä sylissä. Vaikka Alisa ilme ei kauhean aurinkoinen olekaan tässä kuvassa, niin totta kai nainen oli onnellinen tyttärestään ja pojastaan myös, luonnollisesti.

Antton riensi heti puhelimeen saatuaan Aaron kehtoon nukkumaann. Antton yritti soittaa vanhemmilleen, mutta pahaksi onneksi he olivat matkoilla. Antton jätti vastaajaan viestin:”Hei isä ja äiti. Olemme saaneet 2 tervettä lasta, tytön ja pojan.” hihkui Antton. Seuraavaksi oli Amandan vuoro: ”Onnea tädille. Sinulla on nyt sisarentytär ja –poika.” Amanda hihkui langan toisessa päässä onnesta: ”Ihan totta. Ihanaa. Sano Alisalle, että tulen heti huomenna käymään. Antton ilmoitti vielä Johannekselle iloisesta perhetapahtumasta. Johannes oli luonnollisesti onnellinen ja lupasi tulla katsomaan tulokkaita mahdollisimman pian.

Amandan päivät kuluivat lasten hoitamisessa. Alisasta tuntui, että hänen elämänsä oli pelkkää vaipanvaihtoa ja syöttämistä ja niinhän se olikin, mutta hän oli hyvin onnellinen. Hän vain toivoi, että äiti olisi ollut näkemässä tämän.

Antton kiiruhti kotiin kuin lentämällä työpäivän jälkeen. Ensimmäisenä hän helli lapsiaan. Tässä on vuorossa Alina. Kuten kuvasta näkyy, niin aina ei Alisa ehtinyt siivoamaan keittiötä päivällä. Onneksi Antton teki yleensä iltaisin kotitöitä ja hoiti lapsia, jotta Alisa saisi levätä rauhassa.

Aaron ja Alinan lempileikki oli, kun äiti heitteli heitä ilmaan. Siinä ei paljon katsottu paikkaa ja aikaa. Alisa nautti olostaan kotiäitinä. Pikkuhiljaa hän alkoi saada päivittäisistä rutiineista kiinni. Hän oli myös iloinen, sillä Amanda oli ottanut tavakseen pipahtaa lounastauoilla pikkusiskon luona katsomassa pikkuisia.

Alina varsinkin nautti, kun hoitopöydällä sai kelliä nakuna saaden ilmakylpyjä. Alisa ei koskaan kyllästynyt ihailemaan kauniita lapsiaan. ”Miten minua onkaan siunattu. Kaikille tämä ei ole itsestäänselvyys.” ajatteli Alisa onnellisena omaa elämäänsä. Hieman kauhun sekaisin tuntein tuore äiti mietti töihin palaamista.

Vai palaako Alisa töihin lainkaan jääden kotiäidiksi?  Tämän selvinnee tulevissa jaksoissa.

Nämät sivut on pyhitetty Sims2-kertomuksille. Ensimmäinen tarinani Romeo Love on melko lyhyt, mutta silti tapahtumarikas. Tästä pääset tutustumaan Romeo Loveen ja Padattajan 2 ensimmäiseen osaan. Padattajan tulevia jaksoja voit seurata täällä. Pahoittelen ensimmäisten jaksojen kuvien huonoa laatua.

Padattaja alkoi Legacynä. En jaksanutkaan pelata haastetta, joten tarina jatkuu ihan omilla säännöilläni. Olen ajatellut uuden Legacyn aloittamista ja se tulee kyllä olemaan LC loppuun asti. Toistaiseksi tuleva LC on vielä ajatusasteella.