Yliopistosta valmistuttuaan Amanda muutti takaisin Leutolaaksoon. Perhekeskeisenä ihmisenä hän halusi asua lähellä perhettään. Perheestä hän sai myös tukea suruunsa. Yliopistossa Amanda oli tavannut Moritzin, jonka kanssa he olivat suunnitelleet perheen perustamista. Kohtalo vain päätti toisin. Valitettavasti salami iski kuolettavasti Moritziin. Tutuissa maisemissa Amandan olisi hyvä aloittaa alusta.

 

Amandan ensimmäinen ilta uudessa kodissa tuntui yksinäiseltä. Edes Sim Tv:stä tuleva saippuaooppera “Tunteiden verkossa” ei saanut Amandaa hymyilemään. Amanda ajatteli vain Moritzia ja yhteistä elämää, joka häneltä oli otettu pois.

 

Illan pimentyessä alkoi Amandaa nukuttamaan ja lopulta hän raahusti sänkyynsä nukahtaen välittömästi.

 

Seuraavana aamuna Amanda aloitti ensimmäisessä työpaikassaan suurlähettilään apulaisena. Vakavasta ilmeestä huomaan, että hieman oli Amandalla perhosia vatsassa.

 

Hyvin menneen ensimmäisen työviikon kunniaksi, päätti Amanda mennä tutustumaan kaupungin viihdetarjontaan. Amanda oli innoissaan, sillä löysi kuin sattuman kautta tiensä dartsin pariin. Opiskeluaikoina Amandasta oli tullut melkoinen haka. Tikan heitossa hänellä oli kaverinaan Riina Koivu. Riina taas oli kiinnostunut rahanväärentämisestä. Amanda päätti olla kommentoimatta asiaan. Hän ei halunnut heti ruveta kinastelemaan vastikään tapaansa ihmisen kanssa.

 

Kun Riina lähti käymään naistenhuoneessa, niin Aku Lipevä huomasi tilaisuutensa tulleen. “No, hei,”, sanoi Aku, “ sinua en olekaan täällä ennen nähnytkään.” “No, joo”, vastasi Amanda, “olen juuri muuttanut takaisin kotikulmille.” “Niinkö?”, vastasi Aku kiinnostuneena “Minne sinä olet miehesi jättänyt?”, ihmetteli Aku. Amanda meni vaikeaksi ja mutisi kyyneleet silmissä: “Anteeksi, mun täytyy mennä. “ Aku ihmettelemään kuin nalli kalliolla, että mitä hän oli sanonut tai tehnyt väärin.

 

“Anteeksi, en voinut olla huomaamatta keskusteluasi Akun kanssa”, sanoi Milla Jokivuo Amandalle. “Niin, no“, vastasi Amanda,. “aika lyhyeen se loppuikin.” “En ihmettele yhtään.”, sanoi Milla ymmärtäväisesti. “Hänestä kannattaa pysyä erossa. Aku ei aiheuta kuin sydänsurua. Hänelle on tärkeää saada naiset rakastumaan itseensä ja lopulta huijaa näiltä rahat ja omaisuuden.”, varoitteli Milla. Amanda oli huomaavinaan katkeruutta Millan äänessä. Hän ei kuitenkaan alkanut enempää utelemaan. “Suuri kiitos sinulle…” kiitteli Amanda. “Oi, anteeksi unohdin esittäytyä.“, pahoitteli Milla, “Minun nimeni on Milla Jokivuo.” “ Minä olen Amanda Padattaja.”, esitteli Amanda itsensä Millalle. “Mukava tavata. Olen juuri muuttanut takaisin lapsuudenmaisemiin." ”Ai, niin minäkin.”, naurahti Milla. “ Hauska yhteensattuma. Toivottavasti vielä törmäillään. Hei vaan. “ , huikkasi Milla. “Hei, hei.”, vastasi Amanda.

 

Lopulta Amandankin oli aika jo lähteä kotiin päin. Niinpä Amanda suuntasi kohti lähintä puhelinta ja tilasi taksin.

 

Seuraavana päivänä Amanda sai nauttia vapaapäivästä. Lounaaksi hän päätti valmistaa hampurilaisia. Ruokaa tuli valmistettua isompi satsi, mutta onneksi ruuan voisi säilöä myöhempää käyttöä varten. Vapaapäivän Amanda vietti rentoutuen lukemalla Simpolitania ja nauttien olostaan. Pikkuhiljaa alkoi pahin suru helpottaa. Ainakin tämän päivän osalta.

 

Viikot kuluivat nopeaan ja joka päivä ei Amanda jaksanut valmistaa ruokaa vaan lämmitti valmisruokaa uunissa. Eihän se mitään suurta herkkua ollut, mutta kyllä sillä nälkä lähti.

 

Eräänä iltana Theodor Raski tuli osaltaan toivottamaan Amandan tervetulleeksi Leutolaakson. Theodorin kanssa Amanda olikin paljon keskusteltavaa, sillä he olivat olleet koko peruskoulun samalla luokalla. Amanda sai kuulla Theodorilta, että Amandan ja Theodorin lapsuuden ystävä Sinna oli muuttanut Outolaaksoon työn perässä. “Muistan, kuinka lapsena me molemmat pelkäsimme Outolaaksoa.”, naurahti Amanda “Ja nyt Sinna asuu siellä.” “Hei, mennään joskus moikkaamassa Sinnaa.”, keksi Theodor, “Olemme Sinnan kanssa viikottain yhteydessä. “

 

Kesken hyvän keskustelun, ovi soi ja kukas oven takana seisoikaan. No, pikkusiskohan siellä. Alisa oli tullut moikkaamaan siskoaan. “Mitä tämä meinaa?” tenttasi Amanda, “ Olen asunut jo kuukauden täällä ja nyt vasta tulet käymään!” “ Sisko kulta,”, vastasi Alisa, “olin häämatkalla Anttonin kanssa. Ja kukas ei päässyt mun häihin.”, Kiusotteli Alisa siskoaan. “Ai niin“, muisti Amanda, “häämatka. Anyway, kiva, kun tulit. Theodor tuli myös käymään. Tule tervehtimään. “ “Voi hitsi, mä en ehdi, mutta soitellaan. Tulin vaan pikavisiitille. Heippa, siskokulta“, hihkaisi Alisa ja lähti kotiin päin.

 

Amanda ja Theodor eivät huomanneetkaan ajan kulua. “Voi turkanen”, sadatteli Theodor, “vaimo odottaa varmasti jo minua kotiin. Lupasin käydä tervehtimässä sinua pikaisesti. Mutta soitellaan.” “ Juu, soitellaan ja oli todella mukavaa muistella menneitä.”, hymyili Amanda. “Hei vaan Amanda.”, hihkaisi Theodor. “Hei, hei ja terveiset vaimolle.”, huusi Amanda oven raosta Theodorille.

 

Theodorin lähdettyä, teki Amanda itselleen vielä Keittiömestarin salaattia ennen nukkumaan menoa. “Olipa päivä.”, mietti Amanda ruuanlaiton lomassa.

 

Seuraavana päivänä Alisa tuli käymään Johanneksen kanssa Amandan luona. “Hei sisko hyvä, ja Johannes myös. Mikä teidät on tänne pelottanut?”, ihmetteli Amanda. Molemmat näyttivät vakavilta. “Amanda, meillä on ikäviä uutisia.”, sanoi Alisa itku kurkussa. “Äiti, on nukkunut pois.” “Mitä, ei voi olla totta.”, kirkui Amanda. “Sano, että se ei ole totta.” “Olen todella pahoillani Amanda ja Alisa myös.”, sanoi Johannes, sillä hän näki, että Alisa ei pystynyt enää jatkamaan. “Äitinne ei tuntenut tuskaa, sillä tämä tapahtui hänen nukkuessaan.” Johannes ja Alisa viettivät illan Amanda seurassa. He kaikki kolme olivat murheen murtamia.

 

Amanda olisi varmasti saanut sairaslomaa töistä, mutta hän halusi mennä aamulla silti töihin. Suurlähettiläs lähetti auton hakemaan Amandaa varmuuden vuoksi. Ilmeestä voi päätellä, että Amanda oli murheen murtama.

 

Muutaman päivän päästä Johannes tuli tervehtimään Amandaa ja samalla tarkastamaan, että kaikki oli hyvin. Johannes koitti musiikin avulla piristää tytärpuoltaan.

 

Sen verran Amandan olo kuitenkin parani, että hän pystyi ajamaan omalla autollaan töihin. Hän kävi kerran viikossa psykologilla puhumassa tunteistaan ja ajatuksistaan. Se oli saanut hänet hieman paremmalle tolalle.

 

Toisinaan Amanda kuitenkin mietti kaikkea tapahtunutta. Lähinnä hän suri, että ei koskaan saanut äitinsä kanssa samanlaista läheistä suhdetta kuin isänsä kanssa. Amanda päätti, että jos saisi lapsia, niin hän pitäisi huolen, että suhde lapseen tai lapsiin oli hyvä ja tämä koskisi kaikkia lapsia.

 

Amanda huomasi vähitellen, että musiikki oli hyvä kanava käsitellä surua ja kiukkua.

 

Amanda mieliala koheni sen verran, että hän innostui tekemään kevätsiivousta. Tosin hän oli unohtanut suojakäsineet ja käsiä hieman pisteli. Niinpä Amanda huuhteli kätensä nopsasti vessassa.

 

Eräänä päivänä Amanda päätti muuttaa hiustyyliään. Hän oli aina pitänyt kuparinpunaisista hiuksista ja jatkeista. Niinpä kävi työpäivän päätteeksi kampaajalla.

 

Myös maalaaminen oli hyvää terapiaa. Kissa-aiheet kiinnostivat häntä kovasti.

 

Amanda päätti petrata ruuanlaittotaitojaan. Hän otti tavoitteekseen oppia joka viikko uuden ruokalajin.

 

Keittiömestarinsalaatin valmistaminen alkoi jo sujua. "Näihin yksinään vietettyihin ruokahetkiin olisi mukavaa saada seuraakin.", mietiskeli Amanda yhä useammin.

 

Alisa oli tullut katsomaan, että kuinka sisko voi. He olivat kyllä soitelleet toisilleen päivittäin, mutta koska molemmat olivat työelämässä, niin joka päivä he eivät ehtineet tavata toisiaan.“Hei pikkusisko, kiva, että pääsit käymään.”, iloitsi Amanda. “Totta kai tulin ja sitä paitsi Anttonillakin on iltavuoro, joten mitä minä yksin kotona olisin tehnytkään.”, vastasi Alisa.

 

“Hei sisko, otetaan pieni leikkihetki.”, maanitteli Alisa isosiskoaan. “Otetaan vaan.”, myöntyi Amanda. “Valmistaudu tappioon pikkusisko.”, nauroi Amanda. Toisinpa kävi Amandalle. Hän kärsi siskolleen tappion, jos toisenkin, mutta hauskaa se oli.

 

Illan jo hämärtyessä siskokset hyvästelivät toisensa halauksella. “Kyllä me pärjätään.”, vakuuttelivat Amanda ja Alisa toisilleen. “ Ihan varmasti, kunhan meillä on toisemme.”, sanoivat tytöt kuin yhdestä suusta. Niin tytöt toivottivat toisillensa hyvät yöt ja menivät tahoillensa nukkumaan.

 

Amanda nautti ansaittua lomapäivää. Amanda päätti valmistaa aamiaiseksi munakasta. “Kylläpä tunnen itseni tänään rentoutuneeksi ja rauhalliseksi pitkästä aikaa.”, mietiskeli Amanda.

 

Munakkaan paistaminen alkoi sujua varmin mallikkaasti Amandalta ja nainen oli tyytyväinen itseensä pitkästä aikaa.

 

Illalla Amanda soitti siskolleen ja pyysi tätä taas käymään luonaan kylässä . “Nyt tajuan, että miten ikävä minulla oli sinua opiskeluaikoina. “ , tunnusti Amanda. “Totta kai tulen käymään siskoseni.”, vastasi Alisa. “Sopiiko perjantai-ilta?”, tiedusteli Alisa. “Juu, aivan mainiosti.”, innostui Amanda.

 

“Miten teillä on Anttonin kanssa mennyt?”, tiedusteli Amanda. “Ajattelin vain lähinnä arkeen paluuta ja sen sellaista.” “ Todella hyvin.”, hymyili Alisa. “Antton tekee kotitöitä todella tunnollisesti. Ja romantiikkaakaan hän ei unohda.”, punasteli Alisa.

 

“Olen todella onnellinen puolestasi.”, iloitsi Amanda. Pikkusiskon pyynnöstä Amanda hieroi siskonsa hartioita.

 

“Hyvää yötä siskokulta.”, toivotti Amanda pikkusiskolleen. “Ihanaa, että olet olemassa siskoseni., vastasi Alisa. “Nähdään taas ja tule sinäkin käymään meillä päin, pyysi Alisa. "Totta kai tulen.", vastasi Amanda.

Taas yksi sivu oli kääntynyt Amandan ja Alisan elämässä. Onneksi siskoksilla oli toisensa ja olihan heillä Johannes, jonka puoleen kääntyä. Vihdoinkin elämä alkoi taas hymyillä. Ehkäpä Amandakin löytää ihmisen rinnalleen.