Padattaja alkoi Legacynä. En jaksanutkaan pelata haastetta, joten tarina jatkuu ihan tavallisena tarinana. Padattaja loppuu valitettavasti tähän. Minulle tapahtui pieni tekninen kämmi ja Padattajat hävisivät Bittitaivaaseen.

Amanda oli kotiutunut hyvin uuteen kotiinsa. Paljon oli myös  tapahtunut asioita: Alisa oli vihitty Anttonin kanssa ja heille oli syntynyt kaksoset. Valitettavasti Alisan ja Amandan Nikki-äiti oli nukkunut pois Alisan ja Anttonin häämatkan aikana. Se oli saanut Amandankin tajuamaan, että kuinka lyhyt elämä oikeastaan olikaan. Amanda ymmärsi, että ehkä hänenkin olisi jo aika perustaa perhe.

Vaikka ilma olikin jo viilentynyt ja ilmassa oli jo talven tuntu, päätti Amanda pulahtaa uima-altaaseen. Menoa ei kylmyys haitannut. Ja pitihän uima-allas koeuida ennen talvea. Amanda oli tehnyt kovasti töitä ja vihdoin oli saanut hankittua pihalle uima-altaan. Se toi mieleen lapsuuden kodin.

”Voi kulta. Sinä olet itse ihana.” vastasi Amanda takaisin.

”Voi, totta kai.” vastasi Amanda välittömästi .

”Kihlaus oli kyllä melkoinen yllätys ja ehkäpä nopeakin päätös, mutta toisaalta. Olisiko se siitä parantaunut miettimällä.” ajatteli Gullik.

”Saapi nähdä, että miten Alisa ja Johannes reagoivat.” aprikoi Amanda. ”Tiedän, että he eivät Gullikista oikein pidä.”

Amandan ja Gullikin tapaamiset olivat aina hellyyden täyteisiä. Gulllik ei pelännyt näyttää tunteitaan ja paikalla ei silloin ollut väliä. Toisinaan Amanda olisi halunnut olla hieman pidättyväisempi.

Muutaman viinilasin jälkeen Gullik ehdotti hitaita. Voi tuota nuorta lempeä.

Yksi Amandan lempivempeleistä kotona oli hierova suihku. Se oli tarpeen varsinkin rankan työpäivän jälkeen.

Tässä yksi Amandan lempihetkistä eli juustovoileivästä nauttiminen. Amandan mielestä cheddarjuusto oli kaikkein parasta leivällä. Mozzarella tuli hyvänä kakkosena.

Amanda sai kovan uurastamisen jälkeen ylennyksen ja hänestä tuli luolien tutkija.

Menestyäkseen työelämässä työhön liittyvä kirjallisuus vei osan Amandan vapaa-ajasta. Vaikka Amanda kuinka opiskeli, niin hän ei voinut olla hämmästelemättä mitä kaikkea luonto piti sisällään ja kuinka paljon olisi uusia asioita, joita tutkia.

Mutta jottei Amandan elämä olisi pelkkää työntekoa, oli välillä rentouduttava. Tässä Amanda on lähdössä baanalle Stadiin. Amanda oli huomannut miettivänsä yhä useammin, että kihlaus Gullikin kanssa ei ehkä ollutk sittenkään kaikkein järkevin teko.

Gullik oli sattumalta eksynyt samaan ravintolaan ja huomannut Amandan vieraan miehen seurassa ja sai raivarin. Mies laittoi välit poikki Amandaan ja rupesi fyysiseksi. ”Mitä hittoa sä aikaa vehtaat vieraiden miesten kanssa?” karjui Gullik. ”Mitäs sä meinaat?” ihmetteli Amanda. ”Nyt sä äijä teit viimeisen tekos. Muahan ei tuu kukaan lyömään. Pidä sormukses.”  kiekui Amanda. Amandan juttukaveri katsoi vierestä parin tappelua.

”Anteeksi kauheasti tää kohtaus, mutta taisi poikaystävästä tulla entinen. Enpä olisi uskonut, että se rupee väkivaltaseksi.” pahoitteli Amanda. ”Olihan se aika rajua. Oletko kunnossa?” kyseli Joonas Lampinen. ”Joo, kyllä tää tästä.” myönsi Amanda, vaikka sisimmässään nainen itki.

Amanda ja Joonas jatkoivat jutteluaan arkeologiasta. Gullik ei kuitenkaan malttanut olla seuraamatta Amandan ja Joonaksen keskustelua. Amanda päätti olla välittämättä Gullikista.”Hittoako siihen tulee enää notkumaan?” mietti Amanda vihaisena.

Kotiin päästyään Amanda meni suoraa päätä nukkumaan. Amandan viimeinen ajatus ennen nukahtamistaan oli Joonas Lampinen.

Amanda oli jälleen kohdannut ikävyyksiä rakkauselämässään. Saako Amanda koskaan toivomaansa perhettä ja onnellista parisuhdetta? Entä eteneekö Amandan ja Joonaksen suhde mihinkään?

Padattaja alkoi Legacynä. En jaksanutkaan pelata haastetta, joten tarina jatkuu ihan omilla säännöilläni. Olen ajatellut uuden Legacyn aloittamista ja se tulee kyllä olemaan LC loppuun asti. Toistaiseksi tuleva LC on vielä ajatusasteella.

Alisa ja Antton olivat siis palanneet iki-ihanalta häämatkaltaan. Matkan viimeisimpinä päivinä Alisa oli tuntenut hieman etovaa oloa ja lämpöäkin oli ollut.

Alisan herätessä ensimmäiseen matkan jälkeiseen aamuun, tunsi hän olonsa hirvittäväksi. Monet hajut, jotka aiemmin tuntuivat hyviltä, saivat Alisan miltei oksentamaan. Anttonille Alisa ei vielä uskaltanut kertoa raskausepäilyksestään, sillä jos hän ei olisikaan raskaana, niin Antton olisi kauhean pettynyt. Alisa tiesi, että Anttonin suurin toive olisi tulla isäksi.

Pahin olo oli jo helpottanut huomattavasti ja Alisa päätti valmistaa paprika-munakasta Anttonille ja itselleen ennen töihin lähtöä. ”Kylläpä on ihanaa olla taas kotona, vaikka lomalla oli fantastista, kun sai olla huolehtimatta arkiaskareista.” mietti Alisa itsekseen.

Kunnes paha olo yllätti pahemman kerran. Alisa teki lähempää tuttavuutta wc-pöntön kanssa. ”Onpa kauhea olo.” surkutteli Alisa oloaan. ”Kumpa tämä pahoinvointi ei kestäisi kuukausitolkulla. ”

Keittiöön palatessaan Antton odotti häntä ja otti hänen intohimoiseen syleilyyn. ”Kulta, olisiko sinulla jotain kerrottavaa minulle?” kysyi Antton viattomasti.

”Voi, kulta olin ajatellut kertoa, kun olen varma asiasta, mutta luultavasti olen raskaana.” tunnusti Alisa miehelleen.

”En voi uskoa tätä, sillä tästä olen haaveillut jo kauan.” hihkui Antton.

”Tiedän, rakas, tiedän.”vastasi Alisa onnellisena.

Aamu kului nopeasti ja Anttonin oli jo aika lähteä töihin. Mies vain mietti tulevaa perheenlisäystä. ”Saammekohan yhden vai useamman lapsen?” arvuutteli Antton itsekseen. ”Kunhan lapsi tai lapset ovat terveitä. Se on kaikkein tärkeintä ja että Alisakin voi hyvin.”

Anttonin lähdettyä Alisa tunsi olonsa paremmaksi, että uskalsi valmistaa itselleen munakkaan. Tällä kertaa hän sai sen myös syötyä. Alisa tarvitsi terveellistä ruokaa ja lepoa, jotta jaksaisi kantaa heidän rakkautensa hedelmää 9 kuukauden ajan.

Eräänä iltana töistä tullessaan Antton sai pelottava kohtauksen juuri ennen nukkumaan menoa. Mies vain sätki ja huusi makuuhuoneen lattialla ja irvisteli kummallisesti. Alisa huolestui toden teolla: ”Ei kai mieheni nyt seonnut lopullisesti?”

Kohtaus meni ohi, mutta seuraavana aamuna hän alkoi jutella Professori Palloselle. ”Tämä on kyllä huolestuttavaa.” mietti Alisa. ”Minun täytyy kyllä soittaa varmuuden vuoksi terapeutille.”

Terapeutti pääsi käymään vasta illalla ja Antton oli keksinyt riisuutua alasti heti kotiin päästyään. Kuten kuvasta näkyy Alisa ei tästä ole kauhean tyytyväinen. Terapeutti kuunteli Anttonia. Lopulta terapeutti sanoi Alisalle: ”Miehesi kärsii tilapäisestä stressireaktiosta. Luultavasti lapsen tuleva syntymä, sai hänet stressaantumaan sen verran, että käyttäytyi päättömästi. Uskon, että hän palautuu normaaliksi itsekseen muutamassa päivässä.”

”Voi, kuinka helpottavaa kuulla.” huokaisi Alisa.

Alisan raskaus oli edennyt jo niin pitkälle, että hän jäi äitiyslomalle. Äitiysvaatteet eivät tosin olleet aivan viimeistä huutoa, mutta välttivät näin aluksi.

Alisa hämmästeli itsekin hyvää ruokahaluaan. ”Nyt minun tekee niin kauheasti mieli juustopastaa ja paljon.”

Alisa nuuhki pastan ihanaa tuoksua. Raskaus oli saanut hänet kaikenlaisten juustoruokien makuun: juustopastaa, juustoleipiä, juustokeittoa, jne…

Antton oli selvinnyt väliaikaisesta sekoamisestaan nopeasti. Niinpä tuleva isä opiskeli innokkaasti lapsen kasvatusoppaita. ”Minun tulee kyllä maailman paras isä.” lupasi Antton itselleen.

Välillä Alisaa laiskotti niin, ettei viitsinyt pukea vaatteita päälleen vaan kulki aamusta alkaen pyjamassaan. Linnun kanssa oli kiva suunnitella tulevaa lasten huonetta ja muutenkin linnusta oli paljon seuraa Alisalle.

Kun Alisa kyllästyi juustopastaan, siirtyi hän spagettiin ja lihapullakastikkeeseen. Ja ruoka Alisalle maistui. Alisa oli aina ollut melko hoikka ja ruoka ei aina ollut niin maistunut, joten oli ihan hyvä, että nainen sai hyvin syötyä.

Vihdoin Alisa pääsi käymään Veronalan vaatekaupoissa ja hankki itselleen mukavamman näköisen äitiysasun. Yllättävää, että Alisa on tallustelemassa kohti keittiötä, jälleen kerran.

Tällä kertaa Alisa päätti kokeilla hampurilaisten valmistamista. Itseasiassa Alisa oli oppinut nauttimaan ruuan valmistamisesta, että uskoi jatkavan sitä synnytyksen jälkeekin.

Johannes soitti eräänä päivänä. Mies oli koittanut pitkittää asiaa jo kauan, mutta enää hän ei siihen pystynyt. ”Alisa-kulta, minun on surukseni kerrottava, että äitisi nukkui pois häämatkanne aikana.”  aloitti Johannes ääni väristen.

”Ei voi olla totta. Sano, että se ei ole totta.” itki Alisa.

”Olen pahoillani, että en kertonut sitä heti, mutta se oli niin vaikeaa.” pahoitteli Johannes.

”Olisin niin toivonut, että äiti oli nähnyt lapsenlapsensa.” nyyhki Alisa.

”Mitä. Saatteko te ihan oikeasti perheen lisäystä?” kysyi Johannes.

”Kyllä, se on totta ja ihan oikeasti saamme lapsen.” myönsi Alisa.

”Oikein kovasti onnea sinulle ja Anttonille. Tämä oli mukava uutinen kaiken tämän surun keskellä.” iloitsi Johannes.

”Minun täytyy lopetella, mutta kyllä tämä tästä. Tulehan käymään, kun ehdit.” pyysi Alisa.

”Juu, tottahan toki.Hei, hei Alisa.”

”Hei, hei Johannes.” vastasi Alisa lopuksi isäpuolelleen.

Alisan raskaus sujui ja ruoka maistui. Tässä Alisa valmistaa juustovoileipiä, joihin hänelle tuli oikea himo. Varsinkin, kun laittoi emmental-juustoa ja lämmitti leivän uunissa.

Toisinaan Anttonin työpäivät venyivät niin pitkiksi, että Alisa ja Antton osuivat yhteen vasta sängyssä. Usein Alisa oli jo unten mailla, kun Antton tuli kotiin.

Liekö raskauden aiheuttamaa, niin Alisa päätti vaihtaa tyyliään hieman pehmeämpään suuntaan. Hän oli ihastunut Amandan uuteen hiusmalliin, että halusi itselleen samanlaisen. Alisa oli keksinyt itselleen uuden päiväohjelman. Häämatkalla Alisa ihastui hulatanssiin niin kovasti, että innostui harrastamaan sitä kotona päivisin. Se sai unohtamaan jo melko tukalan olon. ”Voisiko olla mahdollista, että vatsassani olisikin 2 asukkia?” mietiskeli Alisa.

Antton ehti juuri parahiksi, kun lapsi syntyi. Saanko esitellä Aaro Kuusela. Voi sitä sitä ylpeyttä, jota Antton tunsi. ”Terve, kaveri. Tervetuloa maailmaan. Iskä tässä.” puheli Antton pojalleen. Aaro näyttää varsin tyytyväiseltä isänsä sylissä.

Mutta synnytys jatkui edelleen. Tässä puolestaan on Alina Kuusela äitinsä sylissä. Vaikka Alisa ilme ei kauhean aurinkoinen olekaan tässä kuvassa, niin totta kai nainen oli onnellinen tyttärestään ja pojastaan myös, luonnollisesti.

Antton riensi heti puhelimeen saatuaan Aaron kehtoon nukkumaann. Antton yritti soittaa vanhemmilleen, mutta pahaksi onneksi he olivat matkoilla. Antton jätti vastaajaan viestin:”Hei isä ja äiti. Olemme saaneet 2 tervettä lasta, tytön ja pojan.” hihkui Antton. Seuraavaksi oli Amandan vuoro: ”Onnea tädille. Sinulla on nyt sisarentytär ja –poika.” Amanda hihkui langan toisessa päässä onnesta: ”Ihan totta. Ihanaa. Sano Alisalle, että tulen heti huomenna käymään. Antton ilmoitti vielä Johannekselle iloisesta perhetapahtumasta. Johannes oli luonnollisesti onnellinen ja lupasi tulla katsomaan tulokkaita mahdollisimman pian.

Amandan päivät kuluivat lasten hoitamisessa. Alisasta tuntui, että hänen elämänsä oli pelkkää vaipanvaihtoa ja syöttämistä ja niinhän se olikin, mutta hän oli hyvin onnellinen. Hän vain toivoi, että äiti olisi ollut näkemässä tämän.

Antton kiiruhti kotiin kuin lentämällä työpäivän jälkeen. Ensimmäisenä hän helli lapsiaan. Tässä on vuorossa Alina. Kuten kuvasta näkyy, niin aina ei Alisa ehtinyt siivoamaan keittiötä päivällä. Onneksi Antton teki yleensä iltaisin kotitöitä ja hoiti lapsia, jotta Alisa saisi levätä rauhassa.

Aaron ja Alinan lempileikki oli, kun äiti heitteli heitä ilmaan. Siinä ei paljon katsottu paikkaa ja aikaa. Alisa nautti olostaan kotiäitinä. Pikkuhiljaa hän alkoi saada päivittäisistä rutiineista kiinni. Hän oli myös iloinen, sillä Amanda oli ottanut tavakseen pipahtaa lounastauoilla pikkusiskon luona katsomassa pikkuisia.

Alina varsinkin nautti, kun hoitopöydällä sai kelliä nakuna saaden ilmakylpyjä. Alisa ei koskaan kyllästynyt ihailemaan kauniita lapsiaan. ”Miten minua onkaan siunattu. Kaikille tämä ei ole itsestäänselvyys.” ajatteli Alisa onnellisena omaa elämäänsä. Hieman kauhun sekaisin tuntein tuore äiti mietti töihin palaamista.

Vai palaako Alisa töihin lainkaan jääden kotiäidiksi?  Tämän selvinnee tulevissa jaksoissa.

Padattaja alkoi Legacynä. En jaksanutkaan pelata haastetta, joten tarina jatkuu ihan omilla säännöilläni. Olen ajatellut uuden Legacyn aloittamista ja se tulee kyllä olemaan LC loppuun asti. Toistaiseksi tuleva LC on vielä ajatusasteella.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Johannes etsi sanomalehdestä uusia työpaikkoja. Vihdoin hän löysi kiinnostavan työpaikan: suurlähettilään assistentti. Työssä saisi varmasti tutustua uusiin kulttuureihin. Hyvin kiinnostavaa.

Lisäksi Johannes joutui/sai opetella aamiaisen tai yleensäkin ruuan valmistamista. Tämän puolen Nikki hoiti suurimmaksi osaksi eläessään. Johannes ajatteli opetella helpoimmasta, kinkkuvoileivästä.

Kinkkuvoileipä tuntui maistuvan kaikesta huolimatta. Kuitenkaan Johannes ei voinut olla muistelematta ensimmäisiä treffejään Nikin kanssa. Kuinka hän kaipasikaan Nikkiä.

Kaipausta torjuakseen Johannes pelasi videopeliä. Hetkeksi Johannes sai kaipaamaansa lohdutusta, mutta Nikkiä hän kaipasi suuresti. Johannes mietti, että hän koskaan toipuisi Nikin menetyksestä. Onneksi  Amanda soitteli. Aivan yksin Johannes ei siis jäänyt, mutta toisinaan hän tunsi itsensä melko yksinäiseksi.

Vaikka hamsteri olikin  Alisan peruja, halusi Johannes hoitaa eläintä kunnolla, sillä Nikille se oli ollut hyvin tärkeää. Hamsteri oli tavallaan yhteys Nikkiin. Toisaalta hamsterista oli myös seuraa.

Jostain kumman syystä Johannes tunsi olonsa rauhalliseksi, kun hän istui Nikin haudan äärellä ja muisteli heidän yhteisiä juttujaan. Surusta aiheutunut unenpuute alkoi näkyä silmäpusseina, mutta toivottavasti aikaa myöten tämänkin helpottaa.

Nikin suuri intohimo oli ollut tomaattien kasvattaminen. Johannes päätti jatkaa Nikin harrastusta. Johannes halusi, että Nikki näkisi ja olisi ylpeä tomaattiviljelmästään. Kuten kuvasta huomaa, niin vuorokauden ajalla ei ollut merkitystä Johannekselle.

Nikki päätti seurata Johanneksen toimia ja Nikki otti tavakseen partioida öisin pihalla. Kuten kuvasta huomaa mammonatavoite ei ole hävinnyt Nikin mielestä minnekään.

Pikkuhiljaa Johannes alkoi oppia aamiaisen tärkeyden. Johanneksen bravuuriksi tuli paprikatäytteinen omeletti.” Olisipa Nikki ollut maistamassa.” mietti Johannes. Nikki kyllä ihmettelisi, että miten olen kehittynyt ruuanvalmistuksessa.

Johannes oli tutustunut Milja Niemiseen.Milja ensimmäinen kyläilyn aikana tyttö sai miltei sydärin, sillä Nikki oli pelättänyt hänet pahanpäiväisesti vessassa. Nikkiä puolestaan vaan nauratti .

Johannes  jutteli Miljan kanssa päivän tapahtumista ja ehdotti naiselle lounasta viikonloppuna. Johannes kertoi epäilyksistään, että Nikki olisi tontilla. Puhelun aikana Johannes sai vahvistuksen epäilylleen, kun Milja kertoi, että viime kerralla Nikki oli pelättänyt naisen vessassa. ”Ethän liikaa pelästynyt. Tarkoitan, että uskallan toivoa sinun tulevan tänne vielä toisenkin kerran?” kysyi Johannes arasti. ”Ei, tottakai uskallan. Enhän voi olla tulematta.” kihersi Milja.

Johannes on lähdössä töihin. Luolien tutkiminen on aina ollut Johanneksen toiveena ja nyt vihdoinkin se on totisinta totta. Mutta kuten kuvasta näkyy niin hieman painoa Johannekselle tullut.

Jottei elämä olisi pelkkää herkuttelua, päätti Johannes hieman urheilla, sillä hänen työnsä vaati hyvää kuntoa. Johannes oli saanut hieman painoa lisää, sillä hän oli klassisesti syönyt suruunsa. Mutta uusi työ ja uusi ihastus oli saanut Johanneksen taas innostumaan myös omasta terveydestään. Onneksi he olivat Nikin kanssa aikoinaan hankkineet juoksumaton.

Tomaattien kasvattaminen oli mainiota terapiaa Johannekselle.Elämä alkoi pikkuhiljaa voittaa, vaikka tottakai hän kaipasi Nikkiä kovasti. Mutta vihdoinkin Johannes uskalsi ajatella myös tulevaisuuttaan. Salaa Johannes toivoi, että voisi perustaa perheen Miljan kanssa, mutta mies päätti kuitenkin ottaa ihan rauhallisesti.

Miljan ansiosta, Johannes oppi nauttimaan erilaisista salaateista. Kauppahallissa oli aivan mielettömän tuoreita vihanneksia. Johannes oli täysyin hurahtanut kylmäpuristettuun oliiviöljyyn. Johannes oli todellakin muuttunut mies.

Myös Milli -hamsterin kanssa leikkiminen kuului päivän ohjelmaan. Kauhukseen Johannes huomasi, että myös Milli alkoi jo hieman vanhentua. ”Onneksi Milli on ollut terveenä.”  ajatteli Johannes.

Vaikka elämä tuntui menevän eteenpäin, kaipasi Johannes edelleen Nikkiä. Joka päivä Johannes kävi Nikin haudalla. Johanneksen suru oli aaltoilevaa. Kaiken alleen survova suru ja tuska oli jo hieman helpottanut. Mutta tottakai kaipaus oli edelleen valtava.

Iltaisin Johannes mietti ja kaipasi Nikkiä. Kuinka hän tulisi toipumaan rakkaansa menettämisestä koskaan. Mutta toisaalta Milja oli saanut hänen elämänilonsa herätettyä. Hieman oli sekavia tunteita, mutta Johannes oli päättänyt, että tekee niin kuin parhaimmalta tuntuu.

Eräänä íltana Johannes oli jälleen  tuntevinaan Nikin läsnäolon. Nikistä taas oli turhauttavaa, koska hän tiesi, että Johannes ei tiennyt hänen käynneistään muuta kuin ehkä vain aavistaen. Nikki oli halunnut niin halata Johannesta.

Kaipausta purkaakseen, Johannes soitti toisinaan veljelleen ja siskolleen, jotka ymmärsivät hänen tunteensa. Myös Amanda oli hyvänä tukena, kun Alisa oli Anttoninsa kanssa häämatkalla.

Nikki otti tavakseen tehdä iltaisin leijumiskierroksen kotinsa takapihalla. Kuinka ihania muistoja pihasta olikaan. Toisaalta Nikillä oli ollut hyvä elämä. Hän oli saanut kokea rakkautta ja antaa sitä myös muille.

Työnsä takia Johannes osti matkapuhelimen.- Hänen olisi oltava tavoitettavissa 24/7. Lähtö voisi tapahtua milloin tahansa. Kylläpä kännykät olivat kehittyneet.

Johannes joutui opettelemaan myös putkityöt. Paljon oli opeteltavaa Nikin päästyä vihreämmille maille, mutta toisaalta uusien asioiden opetteleminen oli myös hyvin mukavaa. 

Hamsterin kanssa leikkiminen ei veisi koskaan liikaa aikaa. Poskien punainen väri johtui kovasta juoksusessiosta, mutta se leikkihetkeä haittaa.

Milja vieraili yhä useammin ja useammin Johanneksen luona. Nainen tuntui mukavalta ja eikä koskaan yrittänyt mitään painostustaktiikkaa. Johannes alkoi odottamaan yhä innokkaammin Miljan käyntejä. Olisko tässä mahdollisen romanssin alkua?

Miljan ollessa Johanneksen luona kylässä, jaksaa Nikki irvailla Miljalle. ´"Luuletko Johanneksen olevan kanssasi tosissaan?" 

Nikille on ollut vaikeaa hyväksyä, että hän ei ole olemassa enää tässä maailmassa. Ensimmäisen kerran Johannes todella näkee itkevän Nikin ja mies ei osaa kuin vain katsoa vierestä.

Nikin suurin hauskuuden aihe olin ihmisten peloitteleminen. Pelottelulta ei edes Johannes säästynyt.

Miljan kanssa Johannes tunsi sielujen sympatiaa ja hän tunsi, että nainen ymmärtäisi hänen sielunmaisemaansa ja tunnetilojaan.

Tulevaisuus näyttää, että miten Johanneksen ja Miljan suhde etenee. Lisäksi selviää, että antaako Nikki Johanneksen jatkaa elämäänsä vai tulisiko nainen sotkeutumaan tähän enemmänkin. Entä miten Johannes saa kerrottua Alisalle äidin nukkuneen ikiuneen.

Yliopistosta valmistuttuaan Amanda muutti takaisin Leutolaaksoon. Perhekeskeisenä ihmisenä hän halusi asua lähellä perhettään. Perheestä hän sai myös tukea suruunsa. Yliopistossa Amanda oli tavannut Moritzin, jonka kanssa he olivat suunnitelleet perheen perustamista. Kohtalo vain päätti toisin. Valitettavasti salami iski kuolettavasti Moritziin. Tutuissa maisemissa Amandan olisi hyvä aloittaa alusta.

Amandan ensimmäinen ilta uudessa kodissa tuntui yksinäiseltä. Edes Sim Tv:stä tuleva saippuaooppera “Tunteiden verkossa” ei saanut Amandaa hymyilemään. Amanda ajatteli vain Moritzia ja yhteistä elämää, joka häneltä oli otettu pois.

Illan pimentyessä alkoi Amandaa nukuttamaan ja lopulta hän raahusti sänkyynsä nukahtaen välittömästi.

Seuraavana aamuna Amanda aloitti ensimmäisessä työpaikassaan suurlähettilään apulaisena. Vakavasta ilmeestä huomaan, että hieman oli Amandalla perhosia vatsassa.

Hyvin menneen ensimmäisen työviikon kunniaksi, päätti Amanda mennä tutustumaan kaupungin viihdetarjontaan. Amanda oli innoissaan, sillä löysi kuin sattuman kautta tiensä dartsin pariin. Opiskeluaikoina Amandasta oli tullut melkoinen haka. Tikan heitossa hänellä oli kaverinaan Riina Koivu. Riina taas oli kiinnostunut rahanväärentämisestä. Amanda päätti olla kommentoimatta asiaan. Hän ei halunnut heti ruveta kinastelemaan vastikään tapaansa ihmisen kanssa.

Kun Riina lähti käymään naistenhuoneessa, niin Aku Lipevä huomasi tilaisuutensa tulleen. “No, hei,”, sanoi Aku, “ sinua en olekaan täällä ennen nähnytkään.” “No, joo”, vastasi Amanda, “olen juuri muuttanut takaisin kotikulmille.” “Niinkö?”, vastasi Aku kiinnostuneena “Minne sinä olet miehesi jättänyt?”, ihmetteli Aku. Amanda meni vaikeaksi ja mutisi kyyneleet silmissä: “Anteeksi, mun täytyy mennä. “ Aku ihmettelemään kuin nalli kalliolla, että mitä hän oli sanonut tai tehnyt väärin.

“Anteeksi, en voinut olla huomaamatta keskusteluasi Akun kanssa”, sanoi Milla Jokivuo Amandalle. “Niin, no“, vastasi Amanda,. “aika lyhyeen se loppuikin.” “En ihmettele yhtään.”, sanoi Milla ymmärtäväisesti. “Hänestä kannattaa pysyä erossa. Aku ei aiheuta kuin sydänsurua. Hänelle on tärkeää saada naiset rakastumaan itseensä ja lopulta huijaa näiltä rahat ja omaisuuden.”, varoitteli Milla. Amanda oli huomaavinaan katkeruutta Millan äänessä. Hän ei kuitenkaan alkanut enempää utelemaan. “Suuri kiitos sinulle…” kiitteli Amanda. “Oi, anteeksi unohdin esittäytyä.“, pahoitteli Milla, “Minun nimeni on Milla Jokivuo.” “ Minä olen Amanda Padattaja.”, esitteli Amanda itsensä Millalle. “Mukava tavata. Olen juuri muuttanut takaisin lapsuudenmaisemiin." ”Ai, niin minäkin.”, naurahti Milla. “ Hauska yhteensattuma. Toivottavasti vielä törmäillään. Hei vaan. “ , huikkasi Milla. “Hei, hei.”, vastasi Amanda.

Lopulta Amandankin oli aika jo lähteä kotiin päin. Niinpä Amanda suuntasi kohti lähintä puhelinta ja tilasi taksin.

Seuraavana päivänä Amanda sai nauttia vapaapäivästä. Lounaaksi hän päätti valmistaa hampurilaisia. Ruokaa tuli valmistettua isompi satsi, mutta onneksi ruuan voisi säilöä myöhempää käyttöä varten. Vapaapäivän Amanda vietti rentoutuen lukemalla Simpolitania ja nauttien olostaan. Pikkuhiljaa alkoi pahin suru helpottaa. Ainakin tämän päivän osalta.

Viikot kuluivat nopeaan ja joka päivä ei Amanda jaksanut valmistaa ruokaa vaan lämmitti valmisruokaa uunissa. Eihän se mitään suurta herkkua ollut, mutta kyllä sillä nälkä lähti.

Eräänä iltana Theodor Raski tuli osaltaan toivottamaan Amandan tervetulleeksi Leutolaakson. Theodorin kanssa Amanda olikin paljon keskusteltavaa, sillä he olivat olleet koko peruskoulun samalla luokalla. Amanda sai kuulla Theodorilta, että Amandan ja Theodorin lapsuuden ystävä Sinna oli muuttanut Outolaaksoon työn perässä. “Muistan, kuinka lapsena me molemmat pelkäsimme Outolaaksoa.”, naurahti Amanda “Ja nyt Sinna asuu siellä.” “Hei, mennään joskus moikkaamassa Sinnaa.”, keksi Theodor, “Olemme Sinnan kanssa viikottain yhteydessä. “

Kesken hyvän keskustelun, ovi soi ja kukas oven takana seisoikaan. No, pikkusiskohan siellä. Alisa oli tullut moikkaamaan siskoaan. “Mitä tämä meinaa?” tenttasi Amanda, “ Olen asunut jo kuukauden täällä ja nyt vasta tulet käymään!” “ Sisko kulta,”, vastasi Alisa, “olin häämatkalla Anttonin kanssa. Ja kukas ei päässyt mun häihin.”, Kiusotteli Alisa siskoaan. “Ai niin“, muisti Amanda, “häämatka. Anyway, kiva, kun tulit. Theodor tuli myös käymään. Tule tervehtimään. “ “Voi hitsi, mä en ehdi, mutta soitellaan. Tulin vaan pikavisiitille. Heippa, siskokulta“, hihkaisi Alisa ja lähti kotiin päin.

Amanda ja Theodor eivät huomanneetkaan ajan kulua. “Voi turkanen”, sadatteli Theodor, “vaimo odottaa varmasti jo minua kotiin. Lupasin käydä tervehtimässä sinua pikaisesti. Mutta soitellaan.” “ Juu, soitellaan ja oli todella mukavaa muistella menneitä.”, hymyili Amanda. “Hei vaan Amanda.”, hihkaisi Theodor. “Hei, hei ja terveiset vaimolle.”, huusi Amanda oven raosta Theodorille.

Theodorin lähdettyä, teki Amanda itselleen vielä Keittiömestarin salaattia ennen nukkumaan menoa. “Olipa päivä.”, mietti Amanda ruuanlaiton lomassa.

Seuraavana päivänä Alisa tuli käymään Johanneksen kanssa Amandan luona. “Hei sisko hyvä, ja Johannes myös. Mikä teidät on tänne pelottanut?”, ihmetteli Amanda. Molemmat näyttivät vakavilta. “Amanda, meillä on ikäviä uutisia.”, sanoi Alisa itku kurkussa. “Äiti, on nukkunut pois.” “Mitä, ei voi olla totta.”, kirkui Amanda. “Sano, että se ei ole totta.” “Olen todella pahoillani Amanda ja Alisa myös.”, sanoi Johannes, sillä hän näki, että Alisa ei pystynyt enää jatkamaan. “Äitinne ei tuntenut tuskaa, sillä tämä tapahtui hänen nukkuessaan.” Johannes ja Alisa viettivät illan Amanda seurassa. He kaikki kolme olivat murheen murtamia.

Amanda olisi varmasti saanut sairaslomaa töistä, mutta hän halusi mennä aamulla silti töihin. Suurlähettiläs lähetti auton hakemaan Amandaa varmuuden vuoksi. Ilmeestä voi päätellä, että Amanda oli murheen murtama.

Muutaman päivän päästä Johannes tuli tervehtimään Amandaa ja samalla tarkastamaan, että kaikki oli hyvin. Johannes koitti musiikin avulla piristää tytärpuoltaan.

Sen verran Amandan olo kuitenkin parani, että hän pystyi ajamaan omalla autollaan töihin. Hän kävi kerran viikossa psykologilla puhumassa tunteistaan ja ajatuksistaan. Se oli saanut hänet hieman paremmalle tolalle.

Toisinaan Amanda kuitenkin mietti kaikkea tapahtunutta. Lähinnä hän suri, että ei koskaan saanut äitinsä kanssa samanlaista läheistä suhdetta kuin isänsä kanssa. Amanda päätti, että jos saisi lapsia, niin hän pitäisi huolen, että suhde lapseen tai lapsiin oli hyvä ja tämä koskisi kaikkia lapsia.

Amanda huomasi vähitellen, että musiikki oli hyvä kanava käsitellä surua ja kiukkua.

Amanda mieliala koheni sen verran, että hän innostui tekemään kevätsiivousta. Tosin hän oli unohtanut suojakäsineet ja käsiä hieman pisteli. Niinpä Amanda huuhteli kätensä nopsasti vessassa.

Eräänä päivänä Amanda päätti muuttaa hiustyyliään. Hän oli aina pitänyt kuparinpunaisista hiuksista ja jatkeista. Niinpä kävi työpäivän päätteeksi kampaajalla.

Myös maalaaminen oli hyvää terapiaa. Kissa-aiheet kiinnostivat häntä kovasti.

Amanda päätti petrata ruuanlaittotaitojaan. Hän otti tavoitteekseen oppia joka viikko uuden ruokalajin.

Keittiömestarinsalaatin valmistaminen alkoi jo sujua. "Näihin yksinään vietettyihin ruokahetkiin olisi mukavaa saada seuraakin.", mietiskeli Amanda yhä useammin.

Alisa oli tullut katsomaan, että kuinka sisko voi. He olivat kyllä soitelleet toisilleen päivittäin, mutta koska molemmat olivat työelämässä, niin joka päivä he eivät ehtineet tavata toisiaan.“Hei pikkusisko, kiva, että pääsit käymään.”, iloitsi Amanda. “Totta kai tulin ja sitä paitsi Anttonillakin on iltavuoro, joten mitä minä yksin kotona olisin tehnytkään.”, vastasi Alisa.

“Hei sisko, otetaan pieni leikkihetki.”, maanitteli Alisa isosiskoaan. “Otetaan vaan.”, myöntyi Amanda. “Valmistaudu tappioon pikkusisko.”, nauroi Amanda. Toisinpa kävi Amandalle. Hän kärsi siskolleen tappion, jos toisenkin, mutta hauskaa se oli.

Illan jo hämärtyessä siskokset hyvästelivät toisensa halauksella. “Kyllä me pärjätään.”, vakuuttelivat Amanda ja Alisa toisilleen. “ Ihan varmasti, kunhan meillä on toisemme.”, sanoivat tytöt kuin yhdestä suusta. Niin tytöt toivottivat toisillensa hyvät yöt ja menivät tahoillensa nukkumaan.

Amanda nautti ansaittua lomapäivää. Amanda päätti valmistaa aamiaiseksi munakasta. “Kylläpä tunnen itseni tänään rentoutuneeksi ja rauhalliseksi pitkästä aikaa.”, mietiskeli Amanda.

Munakkaan paistaminen alkoi sujua varmin mallikkaasti Amandalta ja nainen oli tyytyväinen itseensä pitkästä aikaa.

Illalla Amanda soitti siskolleen ja pyysi tätä taas käymään luonaan kylässä . “Nyt tajuan, että miten ikävä minulla oli sinua opiskeluaikoina. “ , tunnusti Amanda. “Totta kai tulen käymään siskoseni.”, vastasi Alisa. “Sopiiko perjantai-ilta?”, tiedusteli Alisa. “Juu, aivan mainiosti.”, innostui Amanda.

“Miten teillä on Anttonin kanssa mennyt?”, tiedusteli Amanda. “Ajattelin vain lähinnä arkeen paluuta ja sen sellaista.” “ Todella hyvin.”, hymyili Alisa. “Antton tekee kotitöitä todella tunnollisesti. Ja romantiikkaakaan hän ei unohda.”, punasteli Alisa.

“Olen todella onnellinen puolestasi.”, iloitsi Amanda. Pikkusiskon pyynnöstä Amanda hieroi siskonsa hartioita.

“Hyvää yötä siskokulta.”, toivotti Amanda pikkusiskolleen. “Ihanaa, että olet olemassa siskoseni., vastasi Alisa. “Nähdään taas ja tule sinäkin käymään meillä päin, pyysi Alisa. "Totta kai tulen.", vastasi Amanda.

Taas yksi sivu oli kääntynyt Amandan ja Alisan elämässä. Onneksi siskoksilla oli toisensa ja olihan heillä Johannes, jonka puoleen kääntyä. Vihdoinkin elämä alkoi taas hymyillä. Ehkäpä Amandakin löytää ihmisen rinnalleen.

Anttonin ja Alisan häät oli vietetty ja hääpari suuntasi kohti Twikkii-saarta.  Molemmille tämä oli ensimmäinen ulkomaan matka. Taksiin noustessaan sekä morsian että sulhanen olivat hyvin jännittyneitä. Edessä olisi uusi kokemus ja mikä parasta, että he saivat jakaa sen toistensa kanssa.

Nikki kirjoittautui ensimmäisenä hotelliin sisään, sillä herrasmiehenä Antton maksoi taksin ja kantoi heidän matkalaukkunsa hotellin aulaan. "Tervetuloa Twikkii-saarelle", toivotti vastaanottovirkailija ja jatkoi, "toivottavasti viihdytte." "Kiitos, kiitos", vastasi Alisa hymyillen. "Oletteko yksin?",virkailija kysyi. "Voi en, mieheni tulee aivan, naurahti Alisa, "olemme häämatkalla".

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Vihdoin Anttonkin pääsi kirjoittautumaan hotellin. "Tervetuloa hotellin ja saarellemme", toivotti vastaanottovirkailija jälleen. "Vaimonne onkin jo varmasti huoneessanne", jatkoi virkailija. "Mukavaa häälomaa", hymyili virkailija. Antton vain nyökkäsi hymyillen. Aika ei varmasti tulisi pitkäksi…

Saavuttuaan hotellille Alisa ja Antton ottivat pienet nokoset, kuten taustalla olevasta sängystä huomaa. Heti herättyään Antton soitti huonepalveluun ja tilasi heille hampurilaisia. Molemmilla olikin jo kova nälkä. "Hyvää hääpäivää rakas", kujersi Alisa. "Kuten myös", vastasi Antton hymyillen. "Nyt keskitymme vain lomailemaan ja unohdamme kaiken muun", päättivät Alisa ja Antton kuin yhdestä suusta. Hampurilaiset tekivät hyvin kauppansa.

Aterian jälkeen tuore aviopari meni tutustumaan hotellin ympäristöön. Ensimmäiseksi oli tietenkin tehtävä hiekkalinna. Asuvalinta ei pariskunnalla ole ihan parhain, mutta se ei paljon rakennuspuuhia haitannut.

Hiekkalinnan rakentamisen jälkeen Antton meni kokeilemaan hulahula-tanssia. Alisa ei vielä rohjennut ottaa tanssiin osaa, ja jäi sivulle seuraamaan. "Aion kyllä saada vaimon tanssimaan hulahulaa ennen kuin loma on loppu", ajatteli Antton hymyssä suin.

Illan jo hämärtyessä, olivat Alisa ja Anttonkin jo vaihtaneet hieman kevyempään asuun. Rantatuoleissa oli ihanaa lepäillä ja kuunnella aaltojen kuohuntaa. Siinä samalla oli hyvä suunnitella kodin tulevaa hieman remonttia.

Antton oli jättänyt lähtiessään viestin Alisalle varmuuden vuoksi. Alisa oli herännyt sillä välin, kun Antton poissa. Heti herättyään Alisa laski kylpyveden ja nautti hyvin ansaitusta vaahtokylvystä. "Tuntuu kuin olisin taivaassa", ajatteli Alisa.

Tullessaan huoneeseen Antton kuuli vaimonsa olevan kylvyssä. Antton vaihtoi uima-asuun sillä aikaa. "Huomenta rakas" ,kuiskasi Antton Alisan korvaan. "Huomenta kulta", vastasi Alisa, "Olitko kauan poissa ja saitko selville retkistä?", kysyi Alisa. "Olin puolisen tuntia poissa ja et arvaa kenet tapasin. Palatessani huoneelle päin näin käytävällä Jarkon", vastasi Antton. "Jarkon!" , huudahti Alisa, "Olipa hassu sattuma." "Niinpä", vastasi Antton, "hän oli yksin lomailemassa ja valitettavasti lähtee jo huomenna kotiin. Niin ja niistä retkistä, riippuliito on kuulemma suosittua, kokeillaanko?" "Kokeillaan pois.", innostui Alisa.

Räiskäleitä syötyään pariskunta hieman lepäsi ja Anttonin pyynnöstä menivät taas tanssimaan hulahula-tanssia. Alisakin alkoi vihdoin päästä tanssin saloihin sisälle. Hän alkoi pikkuhiljaa ymmärtämään, että miksi Antton oli tanssisista niin innostunut.

Illalliseksi olikin hyvä nauttia spagettia. Alisa oli hieman ihmeissään, sillä hän tuntui olevan koko ajan nälissään. Toisaalta hän tuntui olevan kauhean väsynyt. Mitähän tämäkin tarkoitti…

Jos Anttonin innostus oli hula-hulatanssi, niin Alisalla oli hiekkalinnojen rakentaminen. Linnoja nuoripari rakensi myös yhdessä ja siinä välillä oli hyvä myös laittaa tanssiksi.

Hiekkalinnan rakentamisen lomassa Alisa vilvoitteli aalloissa. "Kuinkahan ihanalta vesi tuntuikaan.", mietti Alisa.

Heti aamusta olikin hyvä pitää pienti uintisessio ja uinti piristikin kummasti.

Rannalla lekottelun jälkeen olikin jo taas aika nauttia hieman murkinaa.  Alisa keksi, että kotiin päästyään he voisivat tehdä leikekirjan matkastaan tulevia jälkeläisiä varten. Antton innostui ajatuksesta, kuten hänen hymystään voi päätellä.

Anttonia alkoi nähtävästi häiritsemään pensaiden ylikasvaneet lehdet ja niin mies päätti hieman tasoittaa pääoven vieressä olevia pensaita. Antton oli tietyissä hyvin pedantti.

Lopulta  Antton ja Alisa olivat täysin hulatanssin lumoissa, että jopa paikalliset opettajatkin alkoivat ihmetellä Kuuselan pariskuntaa.

Alisa ei meinannut saada uimisesta lainkaan tarpeekseen. Aaltojen keskellä oli piristävää ja rentouttavaa uida.

Päivän aktiviteettien jälkeen oli ihanaa vain nauttia toisen läheisyydestä. Alisa oli niin onnellinen. Hän oli päässyt pitkään haaveilemalleen lomalle Twikkii-saarelle.

Alisa kertoi oudoista tuntemuksistaan Anttonille. "Tuntuu, että olen kokoajan nälkäinen ja vessassakin olen saanut aika usein juosta. Luulen, että voisin olla raskaana" iloitsi Alisa. "Siis mitä?", ihmetteli Antton, "oletko aivan varma, kultaseni?" "Olen melko varma" vastasi Alisa.

"Kultaseni olisi niin ihanaa", kuiskaili Antton, "saada lapsia kanssasi. Olen aina haaveillut isäksi tulemisesta."

Yksi asia johti toiseen ja kuten kuvasta näkyy, taisi peitto heilua melkoisesti.

Seuraavana päivänä Antton varasi heille pöydän hotellin ravintolasta. Hän veisi vaimonsa syömään kunnolla.

Alisan ollessa vessassa, Antton tilasi heille lohimedaljonkeja. Antton tiesi vaimonsa pitävän kalaruuasta.

Alisan tullessa vessasta , tuli hänelle kauhea heikotuskohtaus, mutta onneksi hän  sai keittiöstä  raikasta jäävettä. Hän istahti hetkeksi nurkkapöytään. Antton huolestui kovasti, mutta Alisa vakuutti, että voi paremmin. Niinpä he jatkoivat illallista. Ilta oli hyvin hauska. Ruoka oli maittavaa ja seura oli upeaa. Parin palatessa huoneeseen Antton käväisi iltauinnilla. Alisa jäi huoneeseen lepäilemään ja katsomaan telkkaria.

Anttonin tullessa iltauinnilta pari äityi melkoiseen suutelukohtaukseen sängyllä.

Ja jälleen peitto heilui ja tyynyt lentelivät. Pitihän sitä viimeistä iltaa jotenkin juhlistaa… Lopulta oli häämatka lopussa ja niin Kuuselan pariskunta kirjoittautui ulos hotellista.

Alisa kiiruhti taksiin ja Antton tuli perässä matkalaukku kädessään. Haikeina Alisa ja Antton jättivät saaren.

Paluulento olikin paljon rankempi kuin Alisa luulikaan. Päästyään kotiin hän sammui olohuoneen lattialle kuin kynttilä.

Antton puolestaan nukahti keittiön nurkille. Koville tosiaan otti paluumatka.

Vihdoin molemmat pääsivät mönkimään omaan sänkyyn. Molemmat nukahtivat saman tien.

Kuuselan pariskunta oli jälleen kotona, mutta millaisia uutisia he saisivatkaan kuulla.

Nikki oli hyvin onnellinen. Hänen molemmat tyttärensä olivat päässeet elämässä eteenpäin.  Amanda oli  valmistunut yliopistosta ja oli työelämässä. Alisa oli parhaillaan häämatkalla ja myös hän oli löytänyt mieleisensä ammattin. Kunpa Amandakin löytäisi miehen, jonka kanssa perustaa perhe. Nikki odotti niin kovasti lapsenlapsia. Nikin avioliitto Johanneksen kanssa oli hyvällä tolalla. He olivat edelleen kuin vastarakastuneita. Alisan ja Anttonin hääjuhlista palattuaan iski Nikkiin ja Johannekseen leikitys. Molemmat olivat yöpaitasillaan, kun Nikki keksi, että nyt olisi hyvä hetki tyynysodalle. Etupihalla tietenkin. Leikkihetki melko myöhään, kunnes molempia alkoi nukuttamaan.

Pariskunnan leikkihetki siis venyi melko pitkälle. Uni maistui molemmille ja Johanneksen herättyä, oli aurinko jo korkealla. Olipa meillä hauska ilta, mietiskeli Johannes, Nikin jatkaessa uniaan.

Johannes nousi ylös ja alkoi valmistamaan aamupalaksi juustovoileipiä. Kuten kuvasta näkyy molemmat rakastivat paprikaa ja tomaattia.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Johanneksen lähdettyä kaupungille asioille, jäi Nikki kotiin. Hauskimpia hetkiä oli mamsterin kanssa leikkiminen.

Johanneksen palattua kotiin keskustelivat Johannes ja Nikki elämän lyhyydestä. Nikki oli jo hetken aikaa aavistellut, että lähtö voisi olla lähellä. Johannekselle hän ei ollut tuntemuksistaan kertonut.

Nikki ei ollut kuitenkaan unohtanut, että miten tärkeää oli rentoutua ja unohtaa arjen ikävät asiat. Mikä sen parempi tapa kuin keikutta lantiota musiikin tahtiin. Johannes tyytyi käsien vispaamiseen.

Nikki ehdotti pientä lepohetkeä. Nikkiä häiritsi tämä kauhea helle. Kunpa tulisi hieman pilvisempää ilmaa jo vihdoin. Johannes kuunteli rakasta vaimoaan hievahtamatta. Kun vaimolla ei ollut hyvä olla niin ei ollut sitten hänelläkään, mietiskeli Johannes.

Nikki yllätti Johanneksen yllätyshyökkäyksellä. Muhinointi oli MELKEIN parasta, mitä Nikki tiesi.

Muhinointi johti toiseen asiaan. Jälleen kerran Nikki ja Johannes antoivat peitolle kyytiä.

Intohimoisen tuokion jälkeen, tuli Nikille kauhea mieliteko mennä korjamaan tomaattisatoa. Kylläpä näitä outoja mielitekoja tuli, vaikkei lasta vatsassa ollutkaan.

Aamulla Nikki intoutui jälleen intohimoiseen suudelmaan Johanneksen kanssa. Johannes taisi yllättyä, ilmeestä päätellen.

Johannes oli hankkinut patsaan Nikin toivomuksesta heidän talonsa etupihalle. Kylläpä patsas on kaunis, ihaili Nikki.

Illan jo pimetessä Nikki vaivasi hieman aivosolujaan shakin avulla.

Ihanaa kulta, että olet taas kotona, hyrisi Nikki Johannekselle.

Ennen nukkumaan menoa oli mukavaa pusutella.  Johannes ehti lähteä töihin ennen Nikin herättyä.

Helle jatkui edelleen ja oloaan viilentäekseen Nikki otti muutaman mehucocktailin.

Jälleen päivä oli ehtinyt iltaan. Hiljalleen alkoi nälkäkin kurnia Nikin vatsassa ja päivälliseksi Nikki valmisti lohimedaljonkeja. Ne olivat Nikin lempiruokaa.

Johanneksen tullessa kotiin, oli jo aika myöhä. Hei rakkaani, hyrisi Johannes. Onko päiväsi mennyt hyvin? Nikki nyökytteli Johanneksen kainalossa.

Iltapuhteikseen Johannes korjasi kylpyammeen vuotavan hanan. Vesimaksut eivät muutenkaan olleet mitään pieniä.

Ennen yöpuulle menoa olisi mukava ottaa pienet tömssyt. Onneksi tuli hankittua baaritiski. Seuraavana päivänä Johannes nousi aikaisin aamulla Nikin nukkuessa. Työpäivä venyi melko pitkäksi, sillä työpaikalla oli puolet ihmisitä oudon viruksen kourissa. Tämä tarkoitti, että  Johanneksen työmäärä tuplaantui.

Johannes pääsi töistä lähtemään vasta illan hämärtyessä. Ensimmäiseksi Johannes ryntäsi jääkaapille ja alkoi valmistamaan hampurilaisia.

Nikki oli onnensa kukkuloilla, kun hänen toivonsa vesisateet tulivat Leutolaaksoon. Vesilammikoissa roiskiminen oli sitten hauskaa.

Johannes oli tyytyväinen, sillä hänen kesälomansa alkoi. Kyllä Johannes olikin tehnyt töitä lomansa eteen. Loman kunniaksi oli hyvä ottaa viskipaukku.

Nikkiä ei tarvinnut montaa kertaa houkutella lemmenlilluttimeen.

Välillä piti vilvoitella ja piti muistaa ruokkia mamsteri. Olihan mamsteri aikoinaan Amandalle hankittu. Amanda ei antaisi anteeksi, jos masteri kuolisi nälkään.

Nikki ja Johannes lähtivät myöhemmin illalla karaokebaariin ja siellä he törmäsivät ystäviinsä. Nikki ei voinut olla vetävättä paria duettoa Johanneksen serkun Mikaelin kanssa.

Karaokebaarissa Johannes muisti, että luvannut tehdä aamulla yhden ylimääräisen vuoron. Loma alkaisi vasta illalla. Karaokeillan jälkeen Johannes otti parin tunnin unet ennen töihin lähtöään.

Parantaakseen oloaan Johannes päätti aloittaa uuden harrastuksen. Nikki oli aina kertonut, että miten maalaamalla sai pahan olon purettua. Se oli tavallaan terapiaa. Vaimo oli oikeassa. Olo helpottui kummasti.

Myös mamsterin kanssa oli kiva leikkiä. Leikkihetki sai Johanneksen mielen paremmaksi.

Seuraavana aamuna Johanneksen mielikin oli jo paljon parempi. Nikki ja Johannes antautuivat hellään suudelmaan.

Koska molemmat olivat kotona, päättivät he mennä lemmenlilluttimeen istuskelemaan. Johannes pelkäsi sateen yllättävän. Nikki rauhoitti puolisoaan, että taivashan oli täysin pilvetön.

Johannes viihtyi kotona pyjamassa, mutta Nikki pukeutui poreammeessa lilluttelun jälkeen. Toivottovasti rakas sinulla on jo parempi mieli, sanoi Nikki. Kyllä on muruseni, hymyili Johannes.

Nikki intoutui pusuttelemaan Johanneksen kanssa villisti. Nikkiä ei ainakaan ikä painanut. Aivan kuin Nikki olisi tiennyt lähdön olevan lähellä.

Nikillä oli jo aikaisemminkin ollut kummallinen tunne sydänalassaan.  Nikki oli huolissaan, että miten lapset ja Johannes pärjäisivät, kun häntä ei enää olisi. Mutta samassa Viikatemies olikin jo hänen edessään ja vei hänet mennessään. Johannes oli surun murtama.

Johannes hautasi rakkaan vaimonsa kotipihalle. Näin Nikki olisi aina hänen lähellään. Miten ihmeessä minä kestän tälläistä tuskaa, itki Johannes Nikin haudalla.

Tuskaa ja ikävää helpottaakseen Johannes maalasi ja maalasi ja maalasi. Pikkuhiljaa pahin olo jo hieman helpotti.

Johannes otti tavakseen istua iltaisin Nikin haudan äärellä ja kertoa päivän tapahtumista. Johannes tunsi olonsa jotenkin tyyneksi haudan äärellä.

Aluksi ruoka ei oikein maistunut Johannekselle, mutta onneksi valmisruuat oli helppo lämmittää. Aamuinen voileipä oli jäänyt pöydälle koskemattomana.

Yhtäkään aamua ja iltaa ei mennyt, ettei Johannes olisi kaivannut rakasta vaimoaan.

Raskaan työn vastapainona, Alisa harrasti puutarhan hoitoa.

Eräänä iltana Alisa huomasi verannalla muurahaisten armeijan, mutta Alisa päätti estää niiden marssin sisälle. Alisa ruiskutti myrkkyä niiden päälle ja niiden marssi loppui kuin seinään.

Kovan uurastuksen jälkeen Alisa sai vihdoin opetettua papukaijan puhumaan.

Alisa yllättyi iloisesti äitinsä vierailusta. Kuten kuvasta näkyy Alisa oli tullut juuri töistä.

Kun äiti oli lähtenyt, meni Alisa hyvin ansaittuun vaahtokylpyyn. Tällä kertaa Alisa nautti kylvystä entistä enemmän, sillä päivä oli ollut hyvin kiireinen.

Alisa yritti paistaa aamiaiseksi munakasta, mikä ei ihan onnistunut.

Kimppakyyti saapui juuri, kun Alisa sai syötyä munakkaan. Ja ei kun takaisin suolakaivoksille.

Vihdoin koitti vapaapäivä ja Alisa päätti paneutua kotitöihin. Ensin oli puhdistettava linnunhäkki.

Illan suussa Alisa vihdoin sai pukeuduttua ja siirtyi puutarhan puolelle. Sitruspuuta oli lannoitettava. Alisa ei huomannut lainkaan vaanivaa kulkukissaa.

Alisa päätti hieman opiskella ruuanlaittoa ennen kuin kömpisi sänkyyn.

Juuri kun Alisa oli nukahtanut, päätti eräs pitkäkyntinen hieman vierailla Alisan luona. Voro ajatteli, että tuolla nuorella naisella ei varmasti ollut varashälytintä. Rosmo oli seurannut Alisaa, joten rosvo tiesi Alisan päivärytmin.

Eiiii ole totta, parahti rosvo, kuullessaan varoittimen pirinän. Ikinä ei saisi antaa ulkonäön pettää. Nainen ei ollutkaan niin hölmö kuin luulin, mietti pitkäkyntinen.

Tässä vaiheessa oli Alisakin herännyt ja poliisi ehtinyt paikalle. Tappelun aikana Alisa yritti kannustaa poliisia, jotta tämä saisi rosvon selätettyä. Girlpower, huusi Alisa.

Tyttöenergia voitti ja jälleen oli yksi rosvo poissa kaduilta.

Alisan luokse murtautunut rosvo ei voinut kuin ihmetellä poliisiauton takapenkillä, että miten tässä taas kävi näin.

Jotta Alisa sai ikävän kokemuksen aiheuttaman jännityksen pois systeemeistään, alkoi hän kalastaa. Onneksi omalla pihalla oli pieni lampi. Rauhoittipa kalastaminen kummasti, mietti Alisa.

Ruuan valmistaminen ei edelleenkään ollut Alisan vahvin puoli. Paahdetut leivonnaiset olivat melko tummanpuhuvia.

Tiskikoneen mennessä rikki Alisa yritti korjata sitä ensin itse.

Korjaus ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen ja tuloksena oli, että Alisa sai sähköiskun. Ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Mielenkiintoista oli, että Alisa oli edelleen sähköisessä tilassa vielä seuraavana päivänä. Kunhan keittiömestarin salaatti valmistuu ilman suurempia komplikaatioita niin hieno homma.

Työpäivän jälkeen Alisa sai seuraa työtoveristaan, mutta edelleen Alisa oli melkoisen sähköinen. Onneksi se ei ollut tarttuvaa ja naiset pystyivät leikkimään taputusleikkiä.

Alisan adoptoima kissa oli muuten oikein mukava, mutta pientä koulutusta se kaipasi. Alisa ei todellakaan antaisi sen tuhota huonekaluja. Niinpä Alisa päätti hieman kouluttaa pentua.

Vihdoin Alisan sähköisyys normalisoitui. Kissan hiekkalaatikko oli pidettävä puhtaana.

Viime kerrasta viisastuneena Alisa kutsui sähkömiehen korjaamaan tiskikoneen.

Alisa ei ollut saanut mielestään Antton Kuuselaa, joka toi kissan hänelle. Niinpä Alisa keräsi rohkeutta ja pyysi  Anttonia treffeille kotiinsa. Alisa ajatteli, että ihailu oli hyvä keino.

Alisa taisi hieman hätäillä. Ehkä ekoilla treffeillä ei kannattaisi heti hyökätä kimppuun.

Ensin voisi ehkä yrittää tutustua ihmiseen ennen kuin tekee lähempää tuttavuutta. Alisa huomasi, että he molemmat olivat kiinnostuneita matkustelusta.

Sisätiloihin siirryttyään, jatkoivat he keskustelua ja he löysivät lisää yhteisiä kiinnostuksen aiheita. Myös maapallon tulevaisuus kiinnosti heitä.

Jottei ilta olisi mennyt liian vakavaksi, niin oli leikin ja hauskanpidon aika. Mikään ei voittaisi tyynysotaa.

Lopulta oli aika hyvästellä Antton. Ja siinä ei pusuja säästelty.

Lampeen oli ilmestynyt joutsen, jota kissa ihmetteli, mutta taivaalla olevat tähdet olivat myös hyvin kiinnostavia.

Antton alkoi olemaan tuttu näky Alisan luona. He eivät pystyneet vastustamaan musiikin lumoa ja päättivät hieman keikutella musiikin tahdissa.

Heidän tunteensa syvenivät entisestään. Pusuttelua ei  pahemmin kulkukoira häirinnyt.

Lopulta Alisa antoi itselleen luvan rakastua. Alisa oli pitkästä aikaa onnellinen.

Vihdoin Alisa uskalsi ehdottaa yhteen muuttamista ja siinä ei sitten aikailtu, vaan tästä lähtien he olisivat avopari. Antton repäisi ja kihlasi Alisan samalla. He päättivät järjestää häät muilta salassa. Mutta ennen häitä  Anttonin oli tarkoitus muuttaa hieman tyyliään.

Ensin Antton kävi ostamassa uudet arkivaatteet Veronalan trendikaupassa.

Kassan kautta parturiin. Kyllä Alisa yllättyy, myhäili Antton.

Kotiin päästyään Antton teki ensi töikseen lihavoileivän. Shoppailun jälkeen olikin jo nälkä.

Anttonilla oli pitkästä aikaa vapaapäivä ja ensitöikseen herättyään hän puhdisti papukaijan häkin.

Kissan makuupaikka alkoi olla melkoisen likainen ja niinpä Antton puhdisti myös sen.

Alisa meni työpäivän jälkeen katsomaan hääpukuja Veronalan vaateliikkeisiin. Ihan mitään tavanomaista hän ei kyllä ostaisi.

Ensin Alisa kokeili perinteistä valkoista pukua. Puku oli toki kaunis, mutta se ei ollut aivan hänen mieleensä.

Mutta, kun Alisa puki punaisen puvun ylleen, hän tiesi löytäneensä the hääpuvun.

Onnea puhkuen hän maksoi pukunsa ja kassaneitikin kehui Alisan makua.

Taksia soittaessaan taustalla hiippaili Jan Viheriä. Jan yritti selitellä Alisalle, että oikeasti Alisa olisi se oikea. Alisa pyysi miestä lopettamaan ja poistumaan. Heillä ei olisi enää koskaan mitään puhuttavaa keskenään.

H-hetki oli vihdoin koittanut. Vihkiminen tapahtuisi heidän pihallaan, lammen tuntumassa.

Vieraiden hurratessa tuli Anttonista ja Alisasta aviopari: herrasväki Kuusela. Valitettavasti Amanda ei päässyt tulemaan, mutta onneksi sentään Nikki -äiti ja Johannes pääsivät häihin. Häissä oli myös heidän ystäviään ja Alisan työtovereita.

Sulhanen odotti malttamattomana, että pääsi suutelemaan morsiantaan. Alisan ilmeestä huomaa hyvin, että hän hieman yllättyi Anttonin innokkuudesta.

Vihkimisen jälkeen olikin aika nostaa vihkiparin maljan. Alisan työtoverin tytär Mirja hoiti tarjoilun, vaikka itse ei kuohuvaa voinutkaan nauttia.Alisa oli aivan innoissaan. Jes, nyt olen rouva Kuusela, tuuletti Nikki. Johannes muisteli omiaan häitään Nikin kanssa. Miten rakastankaan Nikkiä, Johannes mietiskeli.

Vieraat vaativat sulhasen puhetta. Rakkaat ystävät, aloitti Antton. Enpä olisi uskonut, kun sain tehtäväkseni tuoda Alisalle kissan, jonka hän adoptoi, että tapaisin tulevan vaimoni. Olin jo miltei heittänyt toivon omasta vaimosta ja perheestä. Heti, kun tapasin Alisan, niin tiesin, että tässä olisi tuleva vaimoni. Alisa ei tietenkään tätä tiennyt, mutta omalta kohdaltani se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Alisa on niin hyvä ja rehellinen. Ilman häntä en olisi kokonainen. Kiitos rakas, että päästit minut elämääsi ja sydämeesi. Nostetaan malja rakkaalle vaimolleni! Johannes pyyhki silmäkulmiaan. Kylläpä Antton puhui kauniisti. Myös Nikin täytyi kääntyä, jottei kaikki huomaisi hänen valtoimenaan valuvia kyyneleitä.

Rakkani, kuiskasi Alisa, puheesi oli niin kaunis koskettava. Rakastan sinua aina vain enemmän. Kuten minä sinua, vastasi Antton matalalla äänellä.

Johannes jututti Anttonia ja kyseli miten Antton sai Alisan hurmattua.  Olin vain ihan oma itseni, vastasi Antton.

Vihkipari otti hieman purtavaa seisovasta pöydästä. Minne rakas vaimo haluaisi matkustaa häämatkalle? Kyseli Antton. Rantalomalle tietenkin, vastasi Alisa. Jo pienenä tyttönä haaveili matkasta trooppiselle saarelle. Ja sinne sinä pääset, lupasi Antton vaimolleen.

Anttonin jäädessä vielä syömään, Alisa meni juttelemaan työtoverinsa Millan ja tämän tyttären Mirjan kanssa. Onnea kovasti Alisa, iloitsi Milla. Olen todella iloinen, että löysit onnesi kaiken sen ikävän kokemuksen jälkeen, onnitteli Milla ystäväänsä. Mirja mietiskeli, että mikähän se ikävä asia mahtoi olla, mutta hymyili vain vieressä.

Nyt nostetaan malja vieraille, ehdotti antton.Olenpa onnekas saadessani noin ihanan ja huomaavaisen miehen, ajatteli Alisa onnellisena. Mirjakin taisi hieman ihastua Anttoniin.

Irja haastoi Alisan tyynysotaan. Ilmeestä päätellen Alisa taisi saada kunnon tällin. Millaa vaan naurattaa. Osasyynä Millan iloisuuteen lienee pullo kuohuvaa, josta hän pitää tiukasti kiinni. Illan pimetessä nostettiin vielä viimeiset maljat ja hiljalleen vieraat lähtivät koteihinsa.

Tuore aviopari ei ehtinyt nukkumaan, sillä taksi saapui jo heti aamutuimaan hakemaan heitä lentokentälle. Alisa odotteli Anttonia, joka harmitteli juhlien loppumista.

Antton toimi, kuten kunnon herrasmies ja istui maksumiehen paikalle ja niin lähtivät kohti paratiisisaarta.